Kristalliyö ei saa toistua

Marraskuun 9. päivänä 1938 Saksassa kauan kypsytelty viha repeytyi valloilleen ja 30 000 juutalaista vietiin väkivalloin keskitysleireille. Jälkeen jäivät vain kristallin lailla kimmeltävät rikottujen kaupanikkunoiden sirpaleet. Kristalliyöstä alkanut järjetön väkivallan kierre ei päättynyt ennen kuin Eurooppa roihusi liekkimerenä ja miljoonat viattomat olivat saaneet surmansa.

Vihaa ja väkivaltaa juutalaisia, muita vähemmistöjä ja kommunisteja vastaan oli lietsottu pitkään. Euroopassa kärsittiin Yhdysvaltain finanssisektorilta alkaneesta globaalikapitalismin suurlamasta, joka oli syössyt kansantaloudet kriisiin ja miljoonat ihmiset kurjuuteen. 30-luku muistetaan myös Suomessa paitsi pula-aikana myös poliittisten vainojen ja vankileirien aikana.

Tuhoisan suursodan jälkeen vannottiin, että näin ei saa tapahtua enää koskaan.

***

Tänä Kristalliyön muistopäivänä vuonna 2011 meillä on kaikki syyt pysähtyä katsomaan, mitä ympärillämme tapahtuu.

Euroopassa kärsitään jälleen globaalikapitalismin suurlamasta, joka on alkanut Yhdysvaltain finanssisektorilta. Tällä kertaa EU:n alueella arvioidaan olevan 23 miljoonaa työtöntä ja jopa 10 miljoonaa paperitonta, oikeudetonta siirtolaista. Nationalistisen muukalaisvihan ja väkivallan nostaessa jälleen päätään on kysyttävä, olemmeko sittenkin unohtaneet?

Katsommeko hiljaa vieressä, kun USA ja Nato pommittavat Afganistanissa? Kun äärioikeisto yllyttää pankkien keinottelun ja hallitusten leikkauspolitiikan uhriksi joutuneita ihmisiä maahanmuuttajia vastaan?

Entä pysyykö sukupolvemme vaiti, kun siirtolaisia ja paperittomia suljetaan jälleen leireille Euroopan unionin rajoilla? Tai kun Unkarissa rajoitetaan sananvapautta, kun Ranskassa vainotaan muslimeja, kun Slovakiassa vainotaan kommunisteja?

Emmekö silloinkaan muista, että näin ei saanut koskaan enää tapahtua, kun Helsingissä kohdellaan romaneja kuin ihmisjätettä ja Pride-kulkueeseen hyökätään? Kun eräät kansanedustajat vaativat kuolemantuomioita ja pakkotyötä?

***

Suomen kommunistisen puolueen mielestä on aika lopettaa hiljaisuus. Fasismi ja rasismi eivät ole historiankirjojen sivuilla esiintyviä kauhukuvia vaan tämän päivän uhkia, joiden olemassaoloa ei saa enää hyssytellä.

Me emme ummista silmiämme rasismilta, väkivallalta ja syrjimiseltä, tapahtui se sitten kaduilla, työpaikoilla, kouluissa tai eduskunnassa.

Vuonna 2011 on entistä tärkeämpää muistaa vuosi 1938. On meistä kiinni, toistuvatko menneisyyden hirvittävät virheet.

Rasismia vastaan Helsingissä. / TA arkisto