Kapitalistit Ukrainan kimpussa

Ukrainan oligarkkien ryöstökapitalismi sekä EU:n USA:n ja Venäjän suurvaltapolitiikka ovat ajaneet Ukrainan ja sen kansalaiset taloudelliseen ja poliittiseen ahdinkoon.

Ukrainan vallankaappauksen taustalla on Ukrainalaisten pettymys presidentti Viktor Janukovitshin kyvyttömyyteen pitää vaalilupauksensa ja kääntää maan politiikan suunta. Kun Janukovitsh ei viime vuoden lopulla suostunut EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kohtuuttomaan sopimukseen, alkoivat mielenosoitukset, jotka nopeasti kääntyivät kilpailevan kapitalistieliitin masinoimiksi. Tilanteen edetessä ja väkivaltaisuuksien kasvaessa oppositiossa voimakasta roolia ottivat erilaiset äärioikeiston ryhmittymät. Demokraattisesti valitulta presidentiltä kaapattiin valta, minkä jälkeen valtaan nousi väliaikainen hallitus.

Ensimmäisinä toiminaan lännen tukema uusi hallitus heikensi venäjän kielen asemaa ja laillisti natsipuolueet. Ukrainan väliaikainen hallitus koostuu uusista oligarkeista. Esimerkiksi pääministeri Arseni Jatsenjukilla on läheiset suhteet Yhdysvaltoihin ja on entinen Ukrainan keskuspankin johtaja. Valtiovarainministeri on entinen PrivatBankin johtaja, energiaministeri entinen energiafirman johtaja ja aluepolitiikan ministeri on agro- ja kiinteistöbisneksen miljonääri.

Myös äärioikeistolla on hallituksessa avainpaikkoja. Varapääministeri (Svoboda) vastustaa venäjän kielen asemaa, kommunisteja, juutalaisia ja aborttia. Maatalousministeri (Svoboda) saa miljoonatulot maatalousbisneksestä ja juutalaisia ja kommunisteja vastustavan Oikeistosektorin johtaja on turvallisuusneuvoston varajohtajana.

SKP tuomitsee Ukrainan natsimielisten oikeistoryhmittymien demokratian ja ihmisoikeuksien vastaisen toiminnan. Taustalla on toisen maailmansodan natsien ihailu, josta esimerkkinä kommunisteihin kohdistuvat vainot, kuten Ukrainan kommunistisen puolueen puheenjohtajan asunnon tuhopoltto.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat tukivat avoimesti opposition valtaannousua. Yhdysvaltojen ja Naton valtapiirin laajentuminen Venäjän rajoille on saanut maan reagoimaan voimakkaasti. Pitempään maailmanpolitiikkaa seuranneille kapitalistisen Venäjän suhtautuminen ei voinut tulla yllätyksenä. Irakin, Afganistanin ja Libyan sodat ovat jo aiemmin osoittaneet, että suurvaltapolitiikassa kansainvälisen oikeuden rikkomukset ovat puolin ja toisin arkipäivää.

SKP vaatii aseiden kalistelun lopettamista. Ukrainan kriisiin on etsittävä poliittista ja diplomaattista ratkaisua. EU ei kuitenkaan ole oikea kanava, sillä EU:lla ei ole toimivaltaa puuttua Ukrainan tilanteeseen. YK ja Euroopan yhteistyöjärjestö Etyj ovat luontevampia kanvia. On myös vaadittava, että Ukraina säilyy jatkossakin sotilaallisesti riippumattomana.

Ukrainan on taloutensa nostamiseksi pyrittävä yhteistyöhön sekä EU:n että Venäjän kanssa ilman, että Ukrainan tarvitsee taipua EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vaatimiin talouden hevoskuureihin, jotka ajaisivat laajat kansanjoukot entistä ahtaammalle. Ukraina tarvitsee joka tapauksessa taloutensa kohentamiseksi parin vuoden aikana noin 25 miljardin euron edestä hätälainaa. Lisäksi Ukrainan uuden johdon on sitouduttava takaamaan, ettei maan venäjänkielistä väestöä sorreta. Myös mielenosoitusten aikana väkivaltaisuuksiin syyllistynyt äärioikeisto ja muut oppositiopuolen edustajat on saatettava oikeuden eteen.

SKP:n poliittinen toimikunta