Vietämme vappua, työläisten juhlaa. Liput liehuvat työn ja työläisten kunniaksi. Kevätaurinko lämmittää työläisen ja työttömän kroppaa ja mieltä – vasemmiston kärsimän karvaan vaalitappion jälkeen on pelättävissä, ettei niitä seuraavien neljän vuoden aikana juuri muu lämmitäkään.Takana ovat eduskuntavaalit, joiden tuloksen pohjalta Suomeen on tekeillä hallitus. Alkuviikosta saimme lukeaksemme kysymykset, joilla eduskuntapuolueista valitaan hallituskelpoiset. Ensimmäiseksi kysymyslistalla haetaan avainsanoja ”Suomi 2025-visiolle”. Niitä minun ei tarvitse kauaa miettiä, voin lainata avainsanat SKP:n vaaliohjelmasta: TYÖTÄ, RAUHAA, PERUSTURVAA! Näissä sanoissa on voimaa ja ohjetta visiolle paremmasta tulevaisuudesta.Tulevalla hallituksella on edessään työpaikkojen luominen suomalaisille työntekijöille, onhan vaalit voittanut puolue luvannut laittaa Suomen kuntoon. Tekemistä riittää, sillä Kataisen-Stubbin hallituksen jäljiltä Suomi on kurjassa jamassa. Työttömiä on 300 000, se on liikaa, yksikin työtön on liikaa. Peruspalveluita on rapautettu leikkauksilla, nuorisotakuu on todettu epäonnistuneeksi, lapsilisiä on leikattu, terveys- ja tuloerot ovat jatkaneet kasvuaan, hallitus sopi työmarkkinajärjestöjen kanssa eläkeiän nostamisesta, vanhuspalvelulaissa jätettiin säätämättä henkilöstömitoituksesta, eduskuntaa kuulematta allekirjoitettiin Natoa kumartava isäntämaasopimus, siivottavana on Talvivaaran ympäristökatastrofi ja selitettävänä Suomen osallistuminen demokratiaa kaventavien vapaakauppasopimusten neuvotteluihin. Nähtäväksi jää jatkaako uusi hallitus yhteisöveroalen dynaamisten vaikutusten ilmaantumisen odottelua, vai peruuko se rikkaiden saaman vastikkeettoman veroedun. Niin tai näin, tuleva hallitus nauttii median tukea. Olihan vaalien tulos toimittajien huulilla jo paljon ennen äänestyslippujen uurniin pudottamista. Päivästä toiseen ruodittiin gallupeja ja kuultiin uutisia kestävyysvajeesta, huoltosuhteesta sekä turvallisuusuhkista. Asia, joka jäi käsittelemättä, on demokratiavaje tiedonvälityksessä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sama vaiva muuten kaatoi Sote-uudistuksen perustuslain vastaisena.Eduskuntavaalien alla kauhisteltiin julkisen talouden suuruutta ja menoja. Samalla vaadittiin palkka-alea ja leikkauksia sosiaaliturvaan. Käydyissä keskusteluissa suomittiin tukien varassa eläviä, syyllistettiin työttömiä ja leimattiin vanhukset menoeräksi. Tuossa yhtälössä on ISO vika, sillä työstä saatavalla palkalla tai työuran jälkeisellä eläkkeellä pitäisi elää ja tulla toimeen, sen lisäksi ei pitäisi tarvita anella sosiaalitukia. Jos, kuten nyt on kaavailtu, leikataan molemmista, on edessä väistämättä vilua, hätää ja nälkää. Vaalien alla tuntui julkisuudelta unohtuneen se, että ihmiset ovat yhteiskunnassa pääasia ja hyvinvointi kaikkien kansalaisten oikeus. Valtapuolueitten lupauksissa ei köyhille ollut tarjolla kuin leikkauksia, joita säästöiksi kehuttiin. Suomeen tarvitaan työpaikkoja, sillä työ tuo hyvinvointia. Pakkotyö, tempputyöllistäminen ja palkattoman työn teettäminen eivät työttömyysongelmaa ratkaise, ei vaikka sitä nimitettäisiin koreasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Työtä on jaettava, jotta sitä riittää kaikille. Monien vuosien ajan työläisten vapun iskulause oli: 8 tuntia työtä, 8 tuntia lepoa ja 8 tuntia virkistystä. Tavoitteen saavuttaminen vaati pitkän taistelun, mutta mahdottomuudeksi väitetty 8-tunnin työpäivä toteutui. Nyt SKP esittää työpäivän pituudeksi 6 tuntia ansiotasoa alentamatta. Tämä mahdollistaisi siirtymisen kahden peräkkäisen 6-tunnin työvuoron malliin, jolloin tuotannon tehokkuus kasvaisi. Mallia vastustetaan perustellen työvoimakustannuksilla, mutta työn tehokkuuden lisäys nostaa tuottavuutta ja työllisyystilanteen koheneminen vähentää työttömyys- ja muiden tukien tarvetta. Hyöty työnantajille tulee sairauslomien vähentymisestä, työtehosta ja siitä, ettei 6 -tuntiseen työpäivään sisälly ruokataukoa. Aloilla, joille 6+6-työvuoromalli ei sovellu, voidaan työtä jakaa palkkaamalla ylityön teettämisen sijaan lisää työntekijöitä. Työläisille, johtajille, lapsille, vanhuksille, meille kaikille, on tärkeää, että maassamme vallitsee rauha. Puheet sotilasyhteistyöstä ja Nato-selvityksistä kummastuttavat tilanteessa, jossa vakautta, yhteen hiileen puhaltamista ja yhteiskuntarauhaa korostetaan. Hyvät suhteet naapurimaihin ovat Suomelle perustavaa laatua oleva arvo, eikä näiden suhteiden kyseenalaistamisesta ole meille etua. Pientä esimakua eurooppalaisten valtioiden yhteisvastuuhalusta saatiin jo EU:n pakotepolitiikan kautta, Suomen talous on kärsinyt Venäjä-pakotteista rajusti saamatta merkittävästi tukea Euroopasta. Ilmapiiri Euroopassa on huolestuttava, voimapolitiikka ja asevarustelu mainitaan uutisissa usein. Ihmisten mieliin hiipii pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta, jossa aseellisen selkkauksen uhka on selvästi havaittavissa. Sodan syttyminen on estettävä, Suomen tulevan hallituksen on kutsuttava koolle Naton ja Venäjän välinen huippukokous, joka pidetään Helsingissä. Kokouksen tavoitteena tulee olla käynnissä olevien konfliktien ratkaiseminen ja rauha. 40 vuotta sitten pidettiin Helsingissä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, nyt on aika palata rauhan ja yhteistyön tielle. SKP:n Pirkanmaan ehdokkaat esittivät tätä jo vaalikampanjassaan.Kovien arvojen korostuminen ja oikeistolaistuminen näkyy yhteiskunnassa ja politiikassa. Raha puhuu ja inhimillisyys koetetaan haudata tilastoihin ja ennusteisiin. Maahanmuuttoa käytettiin vaaliaseena, josta puhumalla vältettiin keskustelua peruspalveluiden heikennyksistä. Kansaa pelotellaan kovilla ajoilla, jos yritysten voitot vähenevät, osingot pienenevät tai pääomatuloja verotetaan. Omistavanluokan mediakoneisto on viritetty äärimmilleen, jotta vaihtoehtoiset ratkaisut ja demokraattinen keskustelu ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti. Tälle medialle kelpaa vain yksi totuus, joka on: rahan jakoa ei saa muuttaa.Kuitenkin uutisoinnissa on kaiken aikaa päällimmäisenä rahan riittävyys. Julkealla tavalla korostetaan, ettei raha riitä tavallisten ihmisten hyvinvointipalveluihin. Sivulauseessakaan ei kajota rikkaiden varoihin ja veroihin, eikä harmaan talouden kitkemisestä enää edes puhuta. Tavallinen ihminen on kuluerä, joka ei saa vaatia itselleen edes välttämätöntä. Päivän polttavaan ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu, rahan jakaminen oikeudenmukaisemmin yhteiskunnassa – ”sulle, mulle ja ittelleni -ajattelua” ei voida jatkossa hyväksyä. Jaettava raha saadaan verotuksen kautta, joten verotus on muutettava kauttaaltaan progressiiviseksi tulojen myötä kohoavaksi. Näin tasataan syntyneitä tuloeroja ja taloudellista eriarvoisuutta, sekä parannetaan julkisen sektorin mahdollisuuksia työllistää ja lisätä peruspalveluita. SKP on nostanut esiin mallin perusturvasta, jolla korvattaisiin nykyinen sekava tukivyyhti. 1200 € perusturvaan olisi oikeutettu jokainen suomalainen tai pysyvästi Suomessa asuva, joka muutoin ei kykene toimeentuloaan hankkimaan. Mainittu summa on hiukan EU:n määrittämän köyhyysrajan yläpuolella. Kyse ei ole kansalaispalkasta, sillä työssä käynti ja siitä saatava palkka ovat ensisijainen toimeentulon turva. Inhimilliseen hätään ja puutteeseen on vastattava, hyvinvointivaltion on pidettävä huolta kansalaisistaan. Leipäjonoilla, luukulta toiselle juoksuttamisella tai hädänalaisten leimaamisella Suomea ei nousuun saateta, on puututtava tuentarpeiden syihin ja pyrittävä kestäviin ratkaisuihin. On käytävä perusteellinen arvokeskustelu ja selvitettävä toimiiko markkina ilman ihmisiä, eli onko tavallinen ihminen vai raha tärkeämpi yhteiskunnalle.Tänä vappuna haastamme uutta eduskuntaa ryhtymään toimiin köyhyyden ja eriarvoistumisen vähentämiseksi. Hyvinvointivaltion purkaminen saa loppua! Eduskunnan ja hallituksen on taattava kattavat sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut kaikille varallisuudesta riippumatta. Ihmisille on taattava todellisia kustannuksia vastaava elämisen perusturva. Kansanedustajien ja ministereiden on päätöksiä tehdessään syytä noudattaa perustuslakia, joka takaa oikeuden työhön ja toimeentuloon. Ja lastemme tulee saada elää terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä ilman pelkoa sodasta ja sen kauhuista. Toverit! Vappu on työväen tärkein juhlapäivä, ja toimintamme ja taistelumme päämäärä on parempi maailma.
Yhdysvaltojen hyökkäys Caracasiin ja Venezuelan presidentin kaappaaminen ovat törkeä kansainvälisen oikeuden loukkaus ja osoittavat, ettei Yhdysvallat kunnioita itsenäisten v
