Etusivu >> Artikkelit >> Heikki Ketoharjun vappupuhe Pirkanmaalla 2015

Heikki Ketoharjun vappupuhe Pirkanmaalla 2015

01.05.2015 - 15:06
(updated: 06.06.2016 - 13:48)

Hyvät toverit,

Rikkain 10% suomalaisista omistaa 45% varallisuudesta, kertoi Tilastokeskus huhtikuun alussa. Tämän 10% osuus kokonaisvarallisuudesta on selvästi kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana. Brittiläisen Oxfam-järjestön mukaan vuonna 2016 1% maailman ihmisistä omistaa puolet maailman varallisuudesta. Noita kavereita ei montaa tänään tässä juhlassa mahdeta nähdä. Tämä on siis todellisuus ja nykyhetki. Tällaista talousjärjestelmää oikeisto nimittää toimivaksi, ja pitää tällaista kehitystä hyvänä. Se kuulemma kannustaa ja rohkaisee rikastumaan. Enkä epäilekään: varmasti rohkaisee rikastumaan niitä, joilla rahaa jo ennestään on!

Siksi etenkin tänään, nyt täällä ja tänä vappuna tekee hyvää sanoa tuo ”hyvät toverit”. Tekee hyvää sen vuoksi, että näinä aikoina pitää muistaa, kenen joukossa seisoo.

***

Takana on kehnosti menneet vaalit – selvä tappio, ja vakavan arvion paikka. Takkiin tuli, turpiin otettiin. Ja siksi on niin tärkeää tiedostaa, mistä tullaan ja keitä ollaan: vasemmistolainen työväenliike on aina ollut olemassa omilla ehdoillaan ja menestynyt tekemällä omaa politiikkaansa. Siksihän Forssan kokouksessa aikoinaan tunnukseksi otettiin juuri Irti porvareista. Haluttiin korostaa omaa politiikkaa ja omaa tapaa tehdä – haluttiin järjestää oma työväenliike ja päättää asioista itsenäisesti. Siis: haluttiin olla poliittinen voima. Tekijä ja toimija, joka on omalakinen, eikä alisteinen kenellekään muulle.

Ja sama lääke: oma identiteetti ja oma tapa tehdä politiikkaa on löydettävä myös tänään. Meitä kohtaa vahva oikeistolainen ilmapiiri. Ihmiset eivät yleisesti ajattele vasemmistolaisen politiikan olevan järkevää tai edes mahdollista. Tämän huomasi vaalien aikana aivan selvästi. Ei ainoastaan yksittäisiä ihmisiä tai puolueita ajettu nurkkaan, vaan pyrkimyksenä tuntui olevan kokonaisen aatteen ja arvomaailman – vasemmistolaisuuden – sivuuttaminen. Tämä on se asia, johon on puututtava ja joka on muutettava.

Itselläni on vahva luotto perinteisiin työväenliikkeen ajatuksiin ja ajattelijoihin. Heidän perusajatuksistaan ja perusasetelmsita on syytä pitää kiinni, mutta samalla pitää myös katsoa sitä tapaa, jolla työväenliikkeen klassikot maailmaa tarkastelivat. Marx ja muut kehittivät ajatteluaan koko ikänsä. Pääomakin tuli kirjoitettua useaan kertaan, kun maailma muuttui vauhdilla, ja uusimmatkin tutkimustulokset sekä tilastot piti saada kirjaan mukaan.

Pelkät vanhat lääkkeet eivät muuttuvassa maailmassa auta, vaan on löydettävä jotain uutta. On löydettävä nykyhetkestä sen poliittinen ydin – se, mikä ihmisiä liikuttaa ja heitä innostaa. Ja se, mikä omaa sydäntäni on lähellä, on myös vasemmistohenkisen toiminnan uudistaminen, uusien tekemisen tapojen löytäminen. Katsotaan ympärillemme ja kysytään: mitä me muutamme? Sillä hyvät toverit, muutosta tarvitaan, eikä ainoastaan yhteiskunnassa vaan myös omassa toiminnassamme. Omalta osaltani olen sitoutunut tuomaan vasemmiston 2000-luvulle, ja toivon, että te muut olette siinä kanssani apuna. Ei yksin, vaan yhdessä!

***

Kuitenkin ajan hengen muuttaminen onnistuu vain, jos meillä on myös sisältö.

Kun porvarimedia jahtaa sukellusveneitä Itämerellä, on meidän muistutettava tosiasioista: että asemäärärahojen korotukset ovat pois kaikista köyhimmiltä ja heikoimmilta.

Kun joku yrittää puhua byrokratian karsimisesta, on meidän vaadittava työehtojen noudattamista, palkan korottamista ja työn tasaisempaa jakamista.

Hyvät toverit, mihin kerhoon me haluamme kuulua? Haluammeko kuulua siihen AAA-kerhoon, joka on ennen kaikkea huolissaan Suomen luottoluokituksesta ja valtion velasta? Vai halutaanko kuulua siihen kerhoon, joka vaatii irtautumaan leikkauksista ja kuripolitiikasta? Se kerho on huolissaan luottoluokituksen sijaan ihmisten toimeentulosta, ja valtion velkaantumisen sijaan kasvavasta työttömyydestä.

Ensiksi mainitun kerhon ajamaa politiikkaa ei kannata akateemisessa talousmaailmassa enää juuri kukaan. Se politiikka on myös saanut selkeän tyrmäyksen todellisuudelta: pitkittynyt eurokriisi kertoo selkeää kieltään siitä, toimiiko julkisen sektorin leikkaukset ja palkkojen alentaminen lääkkeenä kriisiin. Siksi tämän jälkimmäisen, leikkauspolitiikkaa vastaavan kerhon toiminta on niin tärkeää. Ja sellaista toimintaa on: Euroopan Vasemmisto on vuosia vastustanut Euroopan unionista saneltua leikkaavaa ja kurjistavaa talouspolitiikan linjaa.

Nyt he ovat tehneet aloitteen Alliance Against Austerity -ryhmän perustamisesta. Se on liittouma, johon ainakin itse haluan ehdottomasti kuulua. Toivottavasti Suomesta löytyy meitä muitakin, ja voimme ryhtyä rakentamaan selkeää leikkaus- ja kuripolitiikan vastaista liittoumaa.

***

Helsingin Sanomien toimittaja kirjoitti viime sunnuntaina lehdessä Yhdysvaltain neuvottelemista vapaakauppasopimuksista, ja sai siinä loistavan tilaisuuden lohkaista vasemmistoa surkuttelevaan sävyyn, että globalisaatiosta ei voi äänestää. Eivät ne rassukat vasemmistolaiset ihmiset ymmärrä näitä maailman realiteetteja. Eivät ole kiinni nykyajassa. Mutta hyvä toverit, eikö se juuri ole koko pointti tässä työväenliikkeen toiminnassa? Että demokratiaa täytyy laajentaa ja suurten ihmisjoukkojen hyvinvointi turvata suurpääoman etujen ajamisen sijaan?

Hyvät toverit, meidät halutaan esittää pystyyn kuolleena menneisyyden maailman liikkeenä ja toimintana. Meidät halutaan esittää itseemme ja pienuuteemme käpertyvinä, toivottomina elämänhaluttomina... Alistummeko siihen? Emme tietenkään!

Mikä on pystyyn kuollut liike ja ajattelu, ellei juuri sokea markkinausko, ja puhtaasti ideologinen, faktoista välittämätön yhteisesti hoidetun talouden ja demokratian halveksunta? Mikä on aikansa elänyttä, ellei asemäärärahojen korotusten ja nato-jäsenyyden vaatiminen, sotaan ja viholliskuviin pohjaavan kansainvälisen politiikan kannattaminen? Mikä on menneen maailman liike, ellei ihmisiä eriarvoisesti kohteleva, kotiin, uskontoon ja isänmaahan turvaava oikeistolaisuus? Huomatkaa, että nuoret uudet oikeistokansanedustajat eivät ole suurimmalta osin liberaaleja, vaan nimenomaan konservatiiveja – isänmaallisia, perhearvoihin nojaavia.

***

Ja kaikista tärkeimpänä: mikä on itseen käpertymistä, ellei muun maanosan ja maailman unohtaminen? Toverit, tänään, huolimatta siitä, että meillä on globaalit massatiedotusvälineet, tuntuu että olemme enemmän yksin kuin koskaan ennen ja kauempana maailmasta kuin koskaan aiemmin. Tiedämme ja ymmärrämme vähemmän, kykenemme vähempään. Juuri tämän ristiriidan ratkaisijaksi tarvitaan työväenliikettä ja yhteistä kamppailua: ollaksemme jälleen osa sitä globaalia ja kansainvälistä liikettä, johon itse asiassa olemme aina kuuluneet.

Mistä tulee ajattelumme sisältö? Mistä liikkeen ideologia? Mistä vasemmistolaiset ajatukset nousevat? Viime kädessä ne nousevat laajojen ihmisjoukkojen keskuudesta, joka puolelta. Ne eivät synny missään norsunluutorneissa, vaan laajassa toiminnassa joka puolella ja jokaisella elämän osa-alueella. Hyvät toverit, itse ainakin ajattelen, että nyt tarvitaan nöyryyttä ja pienen, ruohonjuuritason toiminnan ymmärrystä ja rohkaisua.

On ensiarvoisen tärkeää muistaa ay-liikkeen ja kansalaistoiminnan merkitys. Sillä sieltä viime kädessä nousevat vasemmistolaiset teemat ja sieltä myös löytyy voima niiden teemojen läpi ajamiseen. Aivan tavalliset ihmiset ympäri maata ja maailmaa ovat täynnä uusia ajatuksia, ja myös täynnä voimaa maailman muuttamiseen, kun vain tilaa ja keinot annetaan.

Näillä sanoin toivotan erinomaista kansainvälistä työväen juhlapäivää meille kaikille.

Heikki Ketoharju

Tekijä

Ajankohtaista