Home >> Artikkelit >> Työaikalaki työläisten oikeuksia turvaamaan

Työaikalaki työläisten oikeuksia turvaamaan

31.07.2017 - 09:45
SKP:n puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisänen esittää työaikalain muuttamista turvaamaan paremmin työläisten arkea ja siirtymistä kuuden tunnin päivittäiseen työaikaan nykyisiä ansioita alentamatta.

Vuodelta 1996 oleva nykyinen työaikalaki ja siihen tehdyt muutokset eivät sisällöltään vastaa nykypäivän vaatimuksia. Automatisointi ja työn tuottavuuden merkittävä kasvaminen on tehnyt mahdolliseksi tavaroiden ja palveluiden tuottamisen aikaisempaa paljon tehokkaammin. Tämä mahdollistaisi työaikojen lyhentämisen. Tätä mahdollisuutta ei ole kuitenkaan käytetty, vaan työnantajat ovat käyttäneet uusia mahdollisuuksia voittojensa lisäämiseen ja työntekijöiden määrän vähentämiseen. Seurauksena on ollut krooninen joukkotyöttömyys ja eriarvoisuuden kasvaminen. 
 

- Vaikka nämä ongelmat ovat hyvin tiedossa, työaikasääntelyä selvittävä työryhmä ei esitä tilanteeseen korjauksia. Suorastaan järkyttävää on, että lain monia kohtia esitetään jopa huononnettavaksi. Esimerkiksi ylitöiden sallittu kokonaismäärä esitetään korotettavaksi 384 tuntiin vuodessa, kun jo sata vuotta sitten (27.11.1917) säädetyssä laissa kahdeksan tunnin työpäivästä sallittiin vain enintään kaksisataa ylityötuntia vuodessa, kritisoi Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisänen 

 
 

Työryhmä ei ole myöskään toteuttanut tehtäväksiantonsa velvoitetta, jonka mukaan sen piti ottaa huomioon tieto työaikojen terveysvaikutuksista. Mietinnössä kylläkin viitataan tutkimuksiin, jotka osoittavat pitkien työaikojen sekä yötyön ja vuorotyön ilmeiset haitat terveydelle, mutta säädösten tiukentamisen sijasta vuorotyön ja yötyön teettämisen ehtoja väljennetään ja sallittujen ylityötuntien määrää lisätään. 

 
 

Kaiken kaikkiaan ehdotetut muutokset nykyiseen lakiin ovat työnantajien tavoitteiden mukaisia. Ylitöiden määrän lisäämisen lisäksi mahdollisuuksia poiketa normaalista 8 tunnin päivittäisestä työajasta ja ja 40 tunnin työviikosta lisätään huomattavasti. Työnantajien tavoitteena on selvästikin pyrkimys päästä järjestelemään työaikoja ja niiden pituuksia vuorokauden ajasta ja viikon päivistä riippumatta ilman mitään normaalin palkan lisäksi maksettavia korvauksia. 

Työntekijöille seurauksena on ansioiden menettämisen lisäksi hankaluudet perhe-elämän järjestelyssä ja yhteiskunnan palveluiden saatavuudessa. 

Monilla aloilla jo käytössä ollut sopiminen työajoista työantaja- ja työntekijä-liittojen välillä on tehnyt mahdolliseksi sopimisen lain minimisääntöjä huonommista ehdoista. Seurauksena on mm. se, että Suomessa on EU-maista eniten joustoja ja yötyötä. Lain on oltava minimitaso, josta saa poiketa vain työntekijöiden kannalta parempaan suuntaan. Laissa nykyisinkin olevaan säädökseen, jonka mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan tule-via etuja, on mitätön, ei saa sallia mitään poikkeuksia. 

 

Työehtojen heikentäminen vaikuttaa negatiivisesti myös pieniin ja keskisuuriin yrittäjiin, sillä uudistus veisi toteutuessaan Suomea jälleen lähemmäksi halpa-työmaata, ja houkuttelisi tämän myötä yhä lisää monikansallisia yrityksiä kaappaamaan markkinoita pk-yrittäjiltä. Tämän myötä myös paikallistalouteen jäävän rahan määrä vähenee, sillä tällaiset yritykset siirtävät tuotot ympäri maapalloa osakkaille ja johtoportaalle. Myös verotulot pienenevät, sillä tiedossa on, että toisin kuin pk-yrittäjät, monikansalliset jätit onnistuneesti välttelevät verojen maksamista. 

Ehdotettuja huononnuksia perustellaan sisältöä vailla olevilla fraaseilla, kuten modernisoinnilla. Lisäksi työryhmä esittää muitakin kovin keinotekoisen tuntuisia perusteluja. Kun oikeita perusteluja (= työnantajien tavoitteiden toteuttaminen) ei haluta kertoa, koetetaan keksiä edes joitain perusteluja. Seuraavassa on niistä muutama kommentti: 

§ Joustot lisäävät tuottavuutta ja parempi tuottavuus lisää työpaikkoja. Kommentti: Työnantajan hyväksikäyttämät joustot lisäävätkin tuottavuutta, mutta parempi tuottavuus vähentää työpaikkoja. 

§ Ylipitkät työajat parantavat kokonaistyöllisyyttä. Kommentti: Kun työntekijät tekevät pitkiä päiviä ja viikkoja, työn tulokset lisääntyvät. Työntekijöitä tarvitaan silloin vähemmän eikä suinkaan enemmän. 

§ Liukuvat työajat vähentävät ylitöiden haittoja. Kommentti: Ylipitkät työajat ovat aina terveydelle haitallisia ja lisäävät tapaturmin riskejä. Liukumilla ei ole näihin haittoihin vaikutusta. 

§ Työaikalailla ei pidennettäisi työntekijöiden vuorokautista, viikoittaista eikä vuosittaista säännöllistä työaikaa. Tämä on sukupuolten tasa-arvon kannalta hyvä asia. Kommentti: Miten työaikojen pidentämättä jättäminen voisi muka vaikuttaa sukupuolten tasa-arvoon? 

 
 

Edellä olevilla sekä liitteenä olevilla yksityiskohtaisemmilla perusteilla Suomen kommunistinen puolue vastustaa työryhmän esittämiä muutoksia työaikalakiin. 

Esitettyjen huononnusten sijasta SKP esittää siirtymistä kuuden tunnin päivittäiseen työaikaan ja 30 tunnin työviikkoon nykyisiä ansioita alentamatta. Samalla työaikalaki on muutenkin muutettava työntekijöiden edut nykyistä paremmin turvaavaksi (katso liitteenä olevat yksityiskohtaiset ehdotukset). 

 

LAKIEHDOTUKSEN PYKÄLIÄ KOSKEVIA KOMMENTTEJA JA EHDOTUKSIA  

Työaikasääntelyä selvittävän työryhmän mietintö – työaikalaki  

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja • Työelämä • 32/2017  

1 LUKU Yleinen soveltamisala  

2 § Poikkeukset soveltamisalaan (nykyisessä laissa 2 §)  

Nykyisessä laissa ja työryhmän ehdotuksessa luetellaan työaloja ja työtehtäviä, joihin työaikalakia ei sovelleta. Työryhmä esittää poistettavaksi useita nykyiessä laissa lueteltuja poikkeuksia (metsätyö, poronhoito, kalastus…). Jäljelle jäävät pääasiassa johtajat ja sellaiset työntekijät, jotka voivat itsenäisesti päättää omista työajoistaan.  

Lisäksi työryhmä ehdottaa jätettäväksi työaikalain ulkopuolelle rajavartiolaitoksen virkamiehet sekä sellaisen opetushenkilöstön, jolla on oikeus päättää olen-naisesta osasta työajastaan.  

SKP:  

§ Poikkeusluettelon lyhentäminen on hyvä asia. Työaikalakia pitää periaatteessa soveltaa kaikkeen työntekoon.  

§ Rajavartijoiden ja opetushenkilöstön rajaamiselle lain ulkopuolelle ei ole perusteita.  

§ EHDOTUS: Rajavartioiden ja opetushenkilöstön on kuuluttava lain soveltamisalaan.  

2 LUKU Työajaksi luettava aika ja varallaolo  

3 § Työaika (nykyisessä laissa 4 §)  

Nykyisen lain ja työryhmän ehdotuksen mukaan  

- työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.  

- matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.  

Uutena asiana työryhmä esittää, että työnantajan on työaikajärjestelyin varmis-tettava, että työntekijälle turvataan matkustamisen jälkeen mahdollisuus riittä-vään palautumiseen.  

SKP:  

§ Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan myös työmatkoihin käytettyä aikaa voidaan pitää tietyin edellytyksin työaikana. Asiassa C-266/14 (Tyco) tuomioistuin katsoi, että sellaisten työntekijöiden, joilla ei ole kiinteää työn suorittamispaikkaa ja jotka suorittavat työtehtäviään asiakkaiden luona, on myös katsottava tekevän työtä näiden asiakkaiden luokse tehtävien matkojen aikana.  

§ Kun matka liittyy työnantajan määräämiin työtehtäviin, työntekijä ei voi itse päättää matkan aikana tekemisistään ja olinpaikastaan. Työntekijä on sidottu työnantajan määräämän työtehtävän suorittamiseen, vaikka varsinainen aktiivinen työtehtävä odottaa tekemistä tai on jo tehty. Varsinkin kansainvälisissä tehtävissä (koneasennuksissa, kunnossapitotöissä, kokouksissa jne.) matka-ajat voivat olla pitkiä ja lähtö- ja paluuajat liikennevälineiden aikataulujen vuoksi hankalia. Erityisen rasittavaa on mahdollinen aikavyöhykkeiden yli matkustaminen. Suoraan määräämällä tai vähintään matkakorvausten maksamisehtojen avulla työnantaja voi pakottaa epämukaviin ja rasittaviin matka-aikatauluihin.  

§ Työryhmän nykyiseen lakiin esittämiä monia huononnuksia perustellaan mietinnössä kansainvälistymisellä. Kansainvälistyminen on oikeasti otettava huomioon niin, että matkustamisen aiheuttama lisääntynyt rasitus työntekijöille käsitellään laissa kunnollisesti.  

§ Ehdotettu lisäys (turvataan mahdollisuus riittävään palautumiseen) on epämääräinen, tulkinnanvarainen ja riittämätön. Vaatimuksen noudattamisen valvonta ei ole käytännössä mahdollista eikä vaatimuksen noudattamatta jättämisestä seuraa käytännössä mitään rangaistuksia.  

Ø EHDOTUS: Työantajan määräämiin työtehtäviin liittyvää matkustamiseen käytettyä aikaa on pidettävä työaikana.  

4 § Varallaolo (nykyisessä laissa 5 §)  

Työryhmä ehdottaa muutoksia nykyisen lain vastaavan pykälän sanamuotoihin. Seurauksena voi olla tulkintaongelmia ja huononnuksia.  

SKP:  

§ Nykyisen lain mukaan ”varallaolon pituus ja toistuvuus eivät saa haitata”. Ehdotuksen mukaan ”varallaoloaika ei saa haitata”. Nykyisen lain ja ehdotuksen mukaan varallaolo ei saa myöskään haitata kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Tämä on fraasi vailla sisältöä. Miten sitä tulkitaan ja miten valvotaan?  

EHDOTUS: Lisättävä rajat varallaoloajan pituudelle ja toistuvuudelle. Varallaoloa saa olla enintään 8 tuntia kerrallaan kerran kuukaudessa.  

§ Nykyisen lain mukaan Varallaolosta sovittaessa on sovittava myös siitä suoritettavasta korvauksesta. Ehdotuksessa sanotaan, että Varallaolokorvauksen määrä tai sen määräytymisperusteiden on oltava työntekijän tiedossa sopimusta tehtäessä. Ehdotetun tekstin sävy korostaa työnantajan määräysvaltaa. Nykyinen teksti antaa edes mielikuvan tasa-arvoisesta sopimisesta, vaikka työntekijä onkin sopimustilanteessa aina heikompi osapuoli.  

EHDOTUS: Säilytetään nykyinen teksti.  

§ Nykyinen lain mukaan varallaoloon työntekijän asunnossa käytetystä ajasta on vähintään puolet korvattava joko rahassa tai vastaavalla säännöllisenä työaikana annettavalla vapaa-ajalla. Ehdotuksessa vastaavaa määräystä ei ole. Tällaisten minimisäädösten poistaminen ei ole hyväksyttävää.  

EHDOTUS: Säilytetään nykyinen teksti. Kännykkäaikana asuntoa ei kuitenkaan tarvitse mainita erikseen, mainitaan vain varallaoloon käytetty aika, josta vähintään puolet on korvattava.  

3 LUKU Lakiin perustuvat säännöllisen työajan järjestelyt  

5 § Yleissäännös (nykyisessä laissa 6 §)  

Nykyisen lain ja työryhmän ehdotuksen mukaan  

- säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.  

- viikoittainen työaika voidaan järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana.  

Työryhmän ehdotuksen mukaan viikkotyöajan tasoittuminen keskimäärin 40 tunniksi on toteutettava ylittämättä kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa.  

SKP:  

§ Uutta on vaatimus, jonka mukaan päivittäistä kahdeksan tunnun työaikaa ei saa ylittää. Työtä voidaan siten tehdä useampana kuin viitenä päivänä viikossa, kunhan päivittäisestä kahdeksan tunnin rajasta pidetään kiinni.  

§ Useat tutkimukset ovat osoittaneet kiireen ja stressin ja sen seurauksena terveyshaittojen lisääntymisen, kun töitä pyritään tekemään entistä pienemmillä työntekijämäärillä. Seurauksena on myös työttömyysasteen pysyminen korkeana. Automaatio ja työn tuottavuuden lisääntyminen ovat muutenkin vähentäneet tarvittavien työntekijöiden määrää.  

§ Työstä aiheutuvaan kohtuuttomaan rasitukseen ja joukkotyöttömyyteen auttaa työajan lyhentäminen. Tutkimusten mukaan päivittäisen työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin on lisännyt tuottavuutta niin, että työnantajan kustannukset eivät ole lisääntyneet, vaikka työntekijöille on maksettu aikaisemman suuruiset korvaukset työn tekemisestä. Myös julkisten palveluiden parantumisesta ja saavutettavuudesta on saatu kokeiluissa hyviä tuloksia, kun palvelut on järjestetty kahteen peräkkäiseen kuuden tunnin vuoroon.  

Ø EHDOTUS: Alennetaan päivittäinen työaika kuuteen tuntiin ja viikkotyöaika 30 tuntiin nykyisiä ansiotasoja alentamatta. Viikkotyöaika on vähennettävä 35 tuntiin vuoteen 2020 mennessä ja 30 tuntiin vuoteen 2022 mennessä. Työsuojeluviranomaiset valvovat ammattiliittojen avustuksella ansioiden pysymistä vähintään entisinä.  

6 § Vuorotyö (nykyisessä laissa 27 §)  

Nykyisen lain ja työryhmän ehdotuksen mukaan säännöllinen työaika voidaan järjestää vuorotyöksi. Vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ennalta sovituissa ajanjaksoissa.  

SKP:  

§ Vuorotyön ja erityisesti yötyön (katso 8 §) haitat terveydelle, perhe-elämälle ja erilaisten palveluiden saavutettavuudelle ovat hyvin tiedossa. Siksi vuorotyön teettämisestä päättämistä ei voida jättää työnantajalle ilman mitään reunaehtoja.  

Ø EHDOTUS: Vuorotyötä saa teettää töissä, jotka ovat tarpeen yhteiskunnan palveluiden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Vuorotyö on mahdollista myös keskeytymättömiin prosesseihin perustuvassa teollisuudessa. Työsuojeluviranomainen arvioi täyttyvätkö vuorotyön teettämisen ehdot.  

7 § Jaksotyöaika (nykyisessä laissa 7 §)  

Päivittäisten ja viikoittaisten enimmäisaikojen ylitykset ovat pykälään sisälty-vässä luettelossa mainituilla aloilla sallittuja, kun työaika on kuuden viikon ai-kana enintään 240 tuntia (kolmen viikon jaksossa enintään 128 tuntia ja kahden viikon jaksossa enintään 88 tuntia).  

Nykyisessä laissa olevaan luetteloon ehdotetaan lisättäväksi uusia aloja, joissa voidaan soveltaa jaksotyöaikaa. Näitä ovat  

§ lehdistötyö sekä radio- ja televisio-ohjelmien ja näihin rinnastuvan verkkosisällön tuottaminen ja lähettäminen  

§ kohdissa 1-7 tarkoitettuihin tehtäviin ja toimintoihin kiinteästi liittyvät tukitoiminnot  

Joitakin aloja ehdotetaan poistettavaksi nykyisen lain luettelosta. Näitä ovat mm. tulli ja alusten koeajot.  

SKP:  

§ Poikkeavat ajat voivat olla tarpeen yhteiskunnan ympärivuorokautisissa palveluissa (poliisi, pelastuslaitos, sairaalat, ympärivuorokautiset lasten päiväkodit, junaliikenne…) ja luonteeltaan ympärivuorokautisissa muissa palveluissa (esim. hotellit).  

§ Muilla aloilla (mm. luettelossa nyt olevat meijerit, lehdistötyö, junien ja laivojen lastaus…) pärjätään pääsääntöisesti normaalityöajoilla ja vuorotyöllä.  

Ø EHDOTUS: Lyhennetään luettelo em. periaatteiden mukaiseksi.  

8 § Yötyö (nykyisessä laissa 26 §)  

Yötyön säännöllinen teettäminen on sallittua pykälässä mainittavissa töissä. Työryhmä esittää sallittujen töiden luetteloa laajennettavaksi merkittävästi nykyisen lain vastaavaan luetteloon verrattuna:  

§ yötyö on sallittua kaikenlaisessa vuorotyössä. Nykyisessä laissa yötyö sallitaan kolmivuorotyössä sekä kaksivuorotyössä enintään yöllä kello yhteen saakka  

§ teiden ja muiden liikenneväylien kunnossapidon lisäksi yötyö sallitaan liikennevälineiden kunnossapidossa ja puhtaanapidossa.  

Toisaalta pois on ehdotettu jätettäväksi sahalaitosten kuivaamot, turvetyömaat sekä kylvö- ja sadonkorjuutyöt ja joitakin muitakin työaloja.  

Nykyinen laki koskee kaikkea yötyötä. Ehdotuksen mukaan rajoitukset koskevat vain säännöllistä yötyötä; tilapäiselle yötyön teettämiselle ei ole mitään rajoi-tuksia.  

Lisäksi ehdotetaan uudeksi säädöksesi: Jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä työntekijällä saa työvuoroluettelon mukaan teettää peräkkäin enintään seitsemän työvuoroa yötyötä, jonka jälkeen hänelle on annettava vähintään 24 tunnin yhtenäinen vapaa.  

SKP:  

§ Mietinnön tekstissä viitataan tutkimuksiin, joissa yötyön terveys- ja muut haitat on selvästi tulleet esiin. Esimerkiksi Hakola ym. (2007) tutkimusten mukaan on vahvaa näyttöä siitä, että yö- ja vuorotyö aiheuttaa unihäiriöitä, sydän- ja verisuonisairauksia, ruoansulatuselimistön sairauksia, lihavuutta. Edellisten lisäksi yö- ja vuorotyö on melko vahvasti yhteydessä tapaturmariskien kasvuun, lisääntymisterveyden häiriöihin, rintasyöpään ja metaboliseen syndroomaan ja diabetekseen.  

§ Työryhmän ehdotuksen mukaan yövuoron rajoittaminen 8 tuntiin olisi riittävä tapa estää yö- ja jaksotyöstä koituvia terveyshaittoja. Kahdeksan tunnin yötyö sallitaan vieläpä erityisen vaarallisissa tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavissa töissä. Kun yötyö (ja vuorotyö) tiedetään selvästi haitalliseksi nykyisen työaikalain mukaisilla ehdoilla (mm. 8 tunnin työaika), yötyön tekemistä ja työaikaa on rajoitettava, jotta haitat vähenisivät. Näiden tarpeellisten toimien sijasta yötyö sallittaisiin ehdotuksen mukaan yhä useammilla aloilla ja teettämisen ehtoja huononnettaisiin.  

§ Jo nykyisellään yötyötä teetetään Suomessa selvästi enemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja huomattavasti enemmän kuin Ruotsissa (mietinnön kuvio 7).  

§ Mitä tapahtuu valtioneuvoston päätökselle (869/1996) yötyötä tekevälle työntekijälle järjestettävästä kuljetuksesta? Ehdotuksessa ei käsitellä kuljetusta eikä valtioneuvoston päätöstä lainkaan. Nykyisen lain 44 §:ssä annetaan valtioneuvostolle valtuutus antaa määräyksiä kuljetuksen järjestämisestä. Ehdotuksen mukaan valtioneuvostolle ei anneta mitään valtuuksia. Ilmeisesti työryhmän tarkoitus on, että valtioneuvoston päätös kumoutuisi ja työnantajan järjestämisvelvollisuus poistuisi.  

§ Uutena asiana ehdotettu 24 tunnin yhtenäinen vapaa seitsemän yövuoron jälkeen ei täytä 27 §:n vaatimusta vähintään 35 tunnin keskeytymättömästä viikoittaisesta vapaa-ajasta.  

Ø EHDOTUS: Jos 5 §:n yhteydessä tehtyä ehdotusta kuuden tunnin työaikaan kauttaaltaan siirtymisestä ei toteuteta, lyhyt työaika (6 tuntia) on säädettävä pakolliseksi ainakin yötyössä. Yöllä tehtävissä erityisen vaarallisissa tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavissa töissä on sallittava vain 4 tunnin työaika. Työnantajan on järjestettävä kuljetus yötyötä tekeville.  

9 § Moottoriajoneuvon kuljettajan työaika (nykyisen lain 8 §)  

Säädös esitetään pidettäväksi ennallaan: Työaika saa olla 13 tuntia vuorokaudessa ja 22 tuntia vuorokausilepoa seuraavan kahden seuraavan vuorokauden aikana. Kahden vuorokauden aikana työpäivän pituus voisi siis olla ensin 9 tuntia ja seuraavana päivänä 13 tuntia.  

SKP:  

§ Auton kuljettaminen vaatii jatkuvaa valppautta. Sekunnin osankin kestävä herpaantuminen saattaa aiheuttaa hengenvaaran kuljettajalle tai muille lähellä oleville. Normaalia kahdeksaa tuntia pidemmät työajat ja lyhyet lepoajat (katso 26 §) eivät ole mitenkään perusteltavissa.  

Ø EHDOTUS: Moottoriajoneuvon kuljettajan työaika saa olla enintään 6 tuntia vuorokaudessa.  

4 LUKU Sopimukseen perustuva säännöllinen työaika  

11 § Työnantajan ja työntekijän sopimukseen perustuva säännöllinen työaika (uusi asia, nykyisessä laissa ei ole vastaavaa)  

Työryhmän ehdotuksen mukaan päivittäisen työajan pituudeksi voidaan sopia 10 tuntia, kunhan viikkotuntimäärä tasoittuu 40 tuntiin neljän kuukauden aikana. Viikkotyöaika saa olla enintään 48 tuntia.  

SKP:  

§ Uusi säädös, nykyisessä työaikalaissa ei tällaista ole.  

§ Vaikka pykälässä puhutaan sopimisesta, työnantaja käytännössä kertoo milloin työaikaa pidennetään. Tämä tarkoittaa mm. ylitöiden teettämistä ilman ylityöstä maksettavaa korvausta.  

§ Puhtaasti työnantajaa hyödyttävä pykälä, työntekijä on sopimustilanteessa aina heikompi osapuoli.  

Ø EHDOTUS: Tätä pykälää ei oteta lakiin.  

12 § Liukuva työaika (nykyisessä laissa 13 §)  

Nykyiseen lakiin ehdotetaan joitakin muutoksia:  

§ Liukuma-aika enintään 4 tuntia (nykyisin 3)  

§ Ylitysten enimmäiskertymä 60 tuntia (nykyisin 40)  

§ Alitusten enimmäismäärä 10 tuntia (nykyisin ei rajaa)  

§ Vapaa-aika pyrittävä antamaan kokonaisina päivinä työntekijän pyytäessä (nykyisin ei tällaista suositusta)  

SKP:  

§ Ehdotus on epäsymmetrinen, työnantajaa suosiva. Ylityksiä saisi olla 60 tuntia, mutta alituksia vain 10.  

EHDOTUS: Alitusten enimmäismäärä saisi myös olla 60 tuntia.  

§ Suosituksella vapaan antamisesta kokonaisina päivinä ei ole merkitystä.  

EHDOTUS: Lakiin teksti: Vapaa-aika on annettava kokonaisina päivinä työntekijän pyytäessä.  

13 § Joustotyöaika ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä (uusi säädös, nykyisessä laissa ei ole vastaavaa)  

Työryhmän esityksen mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia työajasta ja työpaikasta, kunhan viikkotuntimäärä on keskimäärin 40 tuntia neljän kuukauden jakson aikana.  

SKP:  

§ Ajasta ja paikasta oikeasti riippumatonta työtä on vähän.  

§ Kotona tai muuten muualla kuin omalla työpaikalla tehtävästä etätyöstä on hyvin voitu sopia nykyisenkin lain aikana.  

§ Tällaisen sopimuksen tehnyt työntekijä on turvaton. Miten hän osoittaa työhön käytetyn ajan, jos työnantaja muuta väittää?  

Ø EHDOTUS: Tätä pykälää ei lakiin.  

14 § Työaikapankki (uusi säädös, nykyisessä laissa ei ole vastaavaa)  

Työryhmä esittää seuraavat uudet säädökset:  

§ Jos työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä työaikapankista, työnantaja ja työntekijä voivat sopia sellaisesta.  

§ Pankkiin kertyneitä ylimääräisiä työtunteja voidaan pitää vapaana vähintään kaksi viikkoa vuodessa.  

SKP:  

§ Jos työehtosopimuksessa ei ole määräystä työaikapankista, työnantajalla on päätösvalta sellaisen käyttöön ottamisesta ja järjestelmän ehdoista.  

§ Työaikapankin käyttöön ottamisen pitäisi aina olla mahdollista, jos työpaikan työntekijät sitä haluavat (luottamusmies ilmoittaa työnantajalle).  

§ Epämääräinen vaatimus (lyhyehkö): Tuntien (esim. ylityötuntien tai liukumien) siirtäminen vaatii työntekijän suostumuksen jokaista kertaa erikseen tai lyhyehköksi määräajaksi.  

§ Miten ylityötuntien siirtäminen lasketaan (tunti tunnista vai prosentit huomioon ottaen)?  

Ø EHDOTUS: Tekstiä täsmennettävä edellä olevat kommentit huomioon ottaen. Laissa on oltava työaikapankkeja koskevat yleiset periaatteet.  

15 § Lyhennetty työaika (nykyisessä laissa 15 §)  

Ehdotus on melkein sama kuin nykyisessä laissa. Lisätty kuitenkin teksti ”Työnantajan on kieltäytyessään 1 ja 3 momentin mukaisen osa-aikatyön järjestämisestä perusteltava kieltäytymisensä syyt”  

SKP:  

§ Vaatimus kieltäytymisen syiden perustelemisesta on mitätön vaatimus.  

Ø EHDOTUS: Osa-aikatyön järjestäminen työntekijän pyynnöstä on muutettava vaatimukseksi (3 momentissa pois sana ”ensisijaisesti”)  

5 LUKU Säännöllisen työajan ylittäminen ja sunnuntaina ja kansallisena juhlapäivänä tehtävä työ  

17 § Työntekijän suostumus (nykyisessä laissa 18 §, aloittamis- ja lopettamistyöt 20 §)  

Työryhmä esittää pari uutta asiaa:  

§ Jos työntekijän työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika vaihtelee työsopimuslain 1 luvun 11 §:ssä säädetyllä tavalla, työnantaja saa työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi teettää lisätyötä vain työntekijän kutakin kertaa varten antamalla suostumuksella.  

§ Sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä saa teettää työtä vain, jos siitä on sovittu työsopimuksella tai työntekijä on antanut siihen suostumuksensa. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos työtä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuina päivinä.  

SKP:  

§ Tekstissä käytetty ”lyhyehkö ajanjakso” on määriteltävä (kaksi viikkoa?)  

§ Nykyisenkin lain mukaan lisätyön tekemisestä voidaan sopia (= työnantaja määrää) työsopimuksessa. Jos lisätyöstä on sovittu työsopimuksessa, siitä ei käytännössä voi kieltäytyä. Työnantaja käyttää työsopimuksessa olevaa lisätyökohtaa välttyäkseen ylityökorvausten maksamisesta ja kiertääkseen ylitöiden enimmäismääriä koskevia rajoituksia.  

§ Työnantaja voi tehdä sopimuksia, joissa on alhainen osa-aikatyön tuntimäärä ja työnantaja määrää halutessaan lisätunteja, jos niistä on sovittu työsopimuksessa. Tällä tavalla voidaan välttyä 0-tuntisopimusten tekemiseltä.  

§ Nykyisenkin lain mukaan varallaolotilanteessa on automaattisesti suostuttava lisä- ja ylityöhön.  

Ø EHDOTUS: Suostumus lisä- ja ylityöhön on saatava työntekijältä joka kerran erikseen. Mitään perusteluja suostumattomuudelle ei tarvita.  

18 § Työajan enimmäismäärä (nykyisessä laissa 19 §)  

Nykyisessä laissa työntekijän tekemän ylityön enimmäismäärä on 138 tuntia neljässä kuukaudessa ja enintään 250 tuntia vuodessa. Luottamusmiehen luvalla vuosittainen määrä voi olla 330 tuntia.  

Ehdotuksessa raja muutetaan niin, että neljän kuukauden aikana työaika saa olla keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden aikana ylityöt mukaan lukien. Tämä tarkoittaa, että ylitöitä saisi teettää työntekijällä peräti 384 tuntia vuo-dessa, kun työviikkoja lasketaan olevan vuodessa 48.  

SKP:  

· Ehdotus merkitsee ylitöiden nykyisin sallitun tuntimäärän lisäämistä puolella (54 prosentilla).  

· Nykyistä suuremman ylityömäärän salliminen todetaan ehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa, mutta pidentämiselle ei esitetä muuta perustetta kuin se, että EU:n työaikadirektiivi sen sallii.  

· Ylitöiden tiedettyjen terveyshaittojen vuoksi ja massatyöttömyyden  

18 § Työajan enimmäismäärä (nykyisessä laissa 19 §)  

Nykyisessä laissa työntekijän tekemän ylityön enimmäismäärä on 138 tuntia neljässä kuukaudessa ja enintään 250 tuntia vuodessa. Luottamusmiehen luvalla vuosittainen määrä voi olla 330 tuntia.  

Ehdotuksessa raja muutetaan niin, että neljän kuukauden aikana työaika saa olla keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden aikana ylityöt mukaan lukien. Tämä tarkoittaa, että ylitöitä saisi teettää työntekijällä peräti 384 tuntia vuo-dessa, kun työviikkoja lasketaan olevan vuodessa 48.  

SKP:  

· Ehdotus merkitsee ylitöiden nykyisin sallitun tuntimäärän lisäämistä puolella (54 prosentilla).  

· Nykyistä suuremman ylityömäärän salliminen todetaan ehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa, mutta pidentämiselle ei esitetä muuta perustetta kuin se, että EU:n työaikadirektiivi sen sallii.  

· Ylitöiden tiedettyjen terveyshaittojen vuoksi ja massatyöttömyyden oloissa tuntimäärien lisääminen ei ole mitenkään perusteltua.  

Muistiossakin todetaan, että pitkillä työajoilla on havaittu olevan työntekijän terveyden kannalta haitallisia vaikutuksia. Lisätyötunnit vähentävät liikuntaan käytettyä aikaa (Courtemanche 2009) ja lisäävät sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riskiä (van der Hulst 2003). Lisäksi ne lisäävät työtapaturmien riskiä (Dembe ja muut 2005).  

· 27.11.1917 säädetyssä laissa kahdeksan tunnin työajasta sallitaan ylityötä enintään 200 tuntia vuodessa (lain 3 §). Ei kai nyt voida säätää huonommin kuin sata vuotta sitten!  

Ø EHDOTUS: Muutetaan lakia niin, että enimmäismäärä neljän kuukauden jaksossa on 100 tuntia ja enintään 200 tuntia vuodessa.  

19 § Hätätyö (nykyisessä laissa 21 §)  

Ehdotus on muuten sama kuin nykyisessä laissa, mutta normaalin työajan lisäksi tehtävä hätätyö on otettava huomioon työajan kokonaismäärässä (48 tuntia viikossa). Nykyisen lain mukaan hätätyötä ei lasketa mukaan ylityötunteihin.  

SKP:  

§ Koska hätätyön teettämiseen ei tarvita työntekijän suostumista, työantajat käyttävät hätätyötä väärin perustein esimerkiksi silloin, kun normaalin ylityön tekemiseen ei ole halukkaita työntekijöitä.  

§ Nykyisen lain aikana työn julistamista hätätyöksi käytetään myös sallittujen ylityötuntien ylittämiseen.  

Ø EHDOTUS: Muutetaan lakia niin, että hätätyötä saa teettää vain, kun ennalta arvaamaton tapahtuma uhkaa johtaa hengen, terveyden tai ympäristön vaarantumiseen. Jätetään siis omaisuuden suojeleminen ja tuotannon keskeytyminen pois perusteluista.  

20 § Lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä ja kansallisena juhlapäivänä tehdystä työstä maksettava korvaus (nykyisessä laissa 22 §, sunnuntaityö 33 §)  

Korotettua palkkaa koskevat määräykset pysyvät samoina kuin nykyisessä laissa.  

SKP:  

§ Ylityön teettämisen halukkuutta voidaan vähentää tekemällä se työnantajille nykyistä kalliimmaksi.  

Ø EHDOTUS: Kaksinkertainen (100 % korotus) palkka on maksettava jo heti ensimmäisestä ylityötunnista lähtien. Kolmannesta ylityötunnista lähtien korotuksen on oltava 150 %.  

6 LUKU Lepoajat  

24 § Päivittäiset tauot (nykyisessä laissa 28 §)  

Määräykset pysyvät samoina kuin nykyisessä laissa.  

§ Kun päivittäinen työaika on yli kuusi tuntia, on annettava vähintään tunnin mittainen tauko. Taukoa ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos  

o työntekijän työpaikalla olo on työn jatkumisen kannalta välttämätöntä  

o työntekijä tekee vuorotyötä (mahdollisuus ateriointiin työn aikana)  

§ Tauko voi olla puoli tuntia vuorotyössä tai kun niin sovitaan (= työnantaja määrää).  

§ Kun työaika on yli 10 tuntia, saa pitää puolen tunnin tauon kahdeksan työtunnin jälkeen.  

SKP:  

· Ellei työpäivää (työvuoroa) katkaista kunnollisella tauolla, jolloin työstä voi oikeasti irtaantua, työ käy liian rasittavaksi. Seurauksena on terveyshaittoja ja tapaturmien lisääntymistä.  

Ø EHDOTUS: Jos yleistä työaikaa ei lyhennetä kuuteen tuntiin, tunnin ruokatunti on oltava kaikilla yli kuusi tuntia työtä tekevillä työntekijöillä. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työssä on tarvittaessa vuorottajia niin, että jokainen voi ruokatunnin aikana olla pois työpaikastaan.  

25 § Vuorokausilepo (nykyisessä laissa 29 §)  

Ehdotuksessa on sanamuotomuutoksia, varsinaiset määräykset pysyvät ennal-laan:  

§ Pääsääntö on 11 tunnin keskeytymätön lepoaika (työaika siis 13 tuntia)  

§ Jaksotyössä 9 tunnin lepo (15 tunnin työaika)  

§ Luottamusmiehen ja työntekijän suostumuksella 7 tunnin lepo (työaika 17 tuntia)  

§ 5 tunnin lepo kolmena peräkkäisenä työpäivänä työn järjestelyjen tai toiminnan luonteen niin edellyttäessä (19 tunnin työaika)  

SKP:  

· Nykyiset ja ehdotetut säädökset sallivat järkyttävän pitkät työpäivät.  

Ø EHDOTUS: Vaaditaan vähintään 12 tunnin lepoaika ilman mitään poikkeuksia.  

26 § Moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo (nykyisessä laissa 30 §)  

Määräykset pysyvät ennallaan:  

§ pääsääntö 10 tunnin lepoaika (työaika siis 14 tuntia)  

§ kuljetustehtävän vaatiessa 7 tunnin lepoaika (työaika 17 tuntia) kahden peräkkäisen työpäivän aikana  

SKP:  

Ø EHDOTUS: Työn vaativuuden ja vaarallisuuden vuoksi vaaditaan 16 tunnin lepoaika (eli enintään 8 tunnin työaika myös ylityö- tai muissa poikkeustilanteissa).  

28 § Viikoittaisesta vapaa-ajasta poikkeaminen (nykyisessä laissa 32 §)  

§ Ehdotuksessa on pieniä muutoksia nykyiseen lakiin (maatalouden työt jätetty erikseen mainitsematta).  

§ Pääsääntö: Viikoittaista vapaa-aikaa koskevasta säädöksestä voidaan poiketa, jos työnantaja tarvitsee toiminnan jatkuvuuden ylläpitämiseksi  

työntekijää tilapäisesti työhön hänen vapaa-aikanaan tai jos työn tekninen laatu tai työn järjestelyyn liittyvät syyt eivät salli joidenkin työntekijöiden täydellistä vapauttamista työstä.  

SKP:  

§ Jatkuvuuden ylläpitäminen, työn tekninen laatu ja työn järjestelyt ovat niin ylimalkaisia ilmauksia, että laki antaa työnantajalle avoimen valtakirjan lyhentää laissa säädettyä viikkolepoa.  

§ Tällaista työnantajan mielivallan mahdollistavaa säädöstä ei pidä sallia. Mahdollisuus lyhentää lepo 24 tuntiin antaa työnantajalle jo riittävän joustovaran.  

Ø EHDOTUS: Ei lupaa poiketa pääsäännöstä.   

7 LUKU Työaika-asiakirjat  

29 § Työajan tasoittumissuunnitelma (nykyisessä laissa 34 §)  

§ Nykyisessä laissa ja ehdotuksessa sanotaan, että kun työaika on järjestetty tasoittumaan keskimäärin 40 tuntiin viikossa, siitä on tehtävä työntekijöille tiedoksi annettava tasoittumisjaksoa koskeva suunnitelma.  

§ Uutena asiana työryhmä esittää, että suunnitelmasta on ilmettävä vähintään kunkin viikon säännöllinen työaika.  

SKP:  

§ Pelkkä viikon työaika ei riitä, pitäähän työntekijän tietää minä päivinä on oltava töissä.  

Ø EHDOTUS: Suunnitelmassa on käytävä ilmi päivittäiset työajat.  

30 § Työvuoroluettelo (nykyisessä laissa 35 §)  

§ Nykyisen lain ja ehdotuksen pääsääntö: Työvuoroluettelo on laadittava samaksi ajanjaksoksi kuin työajan tasoittumissuunnitelma.  

§ Työryhmä ehdottaa, että työvuoroluettelo on laadittava kuitenkin vähintään viikoksi. Nykyisen lain mukaan luettelo on tehtävä niin pitkälle ajanjaksolle kuin mahdollista.  

§ Muitakin muutoksia ehdotetaan.  

SKP:  

Ø EHDOTUS: Työvuoroluettelo on aina laadittava samaksi ajanjaksoksi kuin työajan tasoittumissuunnitelma.  

32 § Työaikakirjanpito (nykyisessä laissa 37 §)  

Työryhmä esittää sanamuotomuutoksia, ei varsinaisia muutoksia vaatimuksiin.  

SKP:  

§ Käytännössä työnantajan on helppo kirjata tunnit väärin tai jättää kirjanpito tekemättä.  

Ø EHDOTUS: Jos työnantaja on laiminlyönyt työaikakirjanpidon tai jos työntekijän oman kirjanpidon ja työnantajan kirjanpidon välillä on  

ristiriitaisuuksia, työntekijän omaa kirjanpitoa on lähtökohtaisesti pidettävä luotettavana työaikoja koskevana selvityksenä.  

8 LUKU Säännösten pakottavuus  

33 § Säännösten pakottavuus (nykyisessä laissa 39 §)  

Nykyisen lain ja ehdotuksen mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan tulevia etuja, on mitätön, jollei tästä laista muuta johdu.  

SKP:  

§ Laki antaa mahdollisuuden sopia huonommin työehtosopimuksissa tai tietyissä asioissa työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella.  

§ Kokemus on osoittanut, että sopimuksilla yleensä huononnetaan lain määräyksiä.  

Ø EHDOTUS: Laki on minimi. Sopia saa vain ehdoista, jotka ovat työntekijän kannalta lain minimivaatimuksia paremmat.  

34 § Poikkeaminen työehtosopimuksella (nykyisessä laissa 40 §)  

§ Nykyinen laki ja ehdotus antaa laajat valtuudet poiketa työehtosopimuksilla lain minimivaatimuksista.  

§ Työryhmän ehdotuksen mukaan myös yksittäinen (työnantajaliittoon kuulumaton) työnantaja voi sopia huononnuksista ammattiliiton kanssa.  

SKP:  

§ Laki antaa mahdollisuuden sopia huonommin työehtosopimuksissa.  

§ Kokemus on osoittanut, että sopimuksilla yleensä huononnetaan lain määräyksiä.  

Ø EHDOTUS: Laki on minimi. Sopia saa vain ehdoista, jotka ovat työntekijän kannalta lain minimivaatimuksia paremmat.  

36 … 38 § (uusia säädöksiä)  

Työryhmä esittää 36 – 38 pykälissä asioita, joita ei ole nykyisessä työaikalaissa.  

§ 36 § Yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus  

o Paikallisesti voidaan sopia, jos työehtosopimuksessa on siihen valtuutus  

§ 37 § Paikallisen sopimuksen sitovuus ja irtisanominen  

§ 38 § Poikkeaminen työsopimuksella  

o Joustotyössä voidaan sopia, että ylityö- ja muut korvaukset sisältyvät kuukausipalkkaan  

SKP:  

Ø Katso kommentit ja ehdotukset pykäliin 33 ja 34. Lain minimisäädöksiä huonommat sopimukset ovat mitättömiä.  

 

 

 

Kirjoittajan artikkelit

Ajankohtaista