Etusivu >> Blogit >> Seppo Ruotsalainen >> Kamppailu eläkepolitiikasta kärjistyy

Kamppailu eläkepolitiikasta kärjistyy

30.08.2017 - 13:00

Käytännössä koko nykyinen istuva eduskunta asettui viime kevättalvella vastustamaan ansiotasoindeksin palauttamista työeläkkeisiin. Eläkeläiset olivat pitkähkössä kamppailussa vaatineet työeläkkeitä koskevan niin sanotun taitetun indeksin korvaamista ansiotasoindeksillä. Kamppailua siivitti lähes 85 000 kannatusilmoitusta kerännyt Kansalaisaloite.  

 

Kansanedustajien eläkeläisvastaisessa yhtenäisessä rintamassa teki henkilökohtaisen poikkeuksen vain kristillisten (KD) edustaja Sari Tanus. Hän kannatti ansiotasoindeksiä, mutta ei pystynyt kannatuksen puuttuessa saamaan asiaa äänestykseen eduskunnan täysistuntokäsittelyssä.  Tanus pelattiin itse asiassa ulos jo kansanedustaja Tuula Haataisen (Sdp) vetämässä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. 

 

Raakaa pelinpolitiikkaa eläkeläisten etujen kustannuksella 

 

Eduskunta väisti tietoisesti ja harkiten äänestyksen kahden vaihtoehdon (eläkeläisiä köyhdyttävän taitetun indeksin jatkamisen tai eläkeläisille edullisemman ansiotasoindeksin toteuttamisen välillä). Samalla kansanedustajat ”yksimielisinä” esiintyessään välttyivät paljastamasta todellista eli eläkeläisvastaista kantaansa (joka oli taitetun indeksikäytännön jatkaminen) äänestäjilleen. 

 

Vasemmisto maksaa tästä poliittista hintaa 

 

On ilmeistä, että demareiden vaatimaton kuntavaalitulos ja nyt edelleen jatkuva heikko gallup-kannatus ovat osaltaan seurausta tuosta eläkeläisten etujen vastaisesta pelaamisesta. Eläkeläisäänestäjiä on puolitoista miljoonaa ja huomattava osa heistä on nähnyt myös työväenpuolueiden ”vehtaamisen” tässä asiassa. Tuollainen menettely on erityisen raskauttavaa työväenpuolueiden taholta, joilta vaikeuksissa oleva eläkeläisväestö on tottunut odottamaan tukea ja turvaa.

 

Myös Vasemmistoliiton nihkeä kannatus palautuu osaltaan tähän asiaan, sillä puheenjohtaja Li Andersson juonitteli ja kiemurteli eläkeläisten etuja vastaan indeksiasiassa. Hän toisteli, että ansiotasoindeksistä ei olisi mitään hyötyä pienituloisille eläkeläisille ja tämän perusteella ei muka ollut syytä parantaa työeläkettä saavienkaan (joista huomattava osa on hyvin pienituloisia) asemaa.

 

SKP on vaatinut ja vaatii edelleen ansiotasoindeksin palauttamista

 

SKP ilmaisi kansalaisaloitetta koskevan kamppailun aikana useampaan kertaan virallisen kantansa, jonka mukaan se kannattaa ja tukee yksimielisenä ansiotasoindeksin palauttamista työeläkkeisiin.  SKP on ainoa varteenotettava poliittinen liike, joka edelleen vaatii ansiotaso- eli palkkaindeksin palauttamista.

 

Puolueessa lähdetään siitä, että kamppailu ansiotasoindeksin palauttamiseksi ei ole eduskunnan tekemästä ratkaisusta huolimatta päättynyt, vaan toiminta asian puolesta on käynnistettävä vahvasti uudelleen. Eläkeläisaktiivien keskuudessa on yleisemminkin nostettu esiin ajatus uuden kansalaisaloitteen tekemisestä tästä asiasta tai tähän asiaan liittyen.

 

Eläkeläisäänestäjien on Eduskuntavaalien lähestyessä syytä muistuttaa ja kovistella erityisesti aiemmin valitsemiaan kansanedustajia eläkeläisten asian pahanlaatuisesta ja tietoisesta laiminlyömisestä indeksiasiassa ja muutenkin. Eläkeläisten näkökulmasta kansanedustajien ”vaihtoviikot” ovat enemmän kuin paikallaan tulevissa eduskuntavaaleissa. 

 

Talousnobelisti eläkeläisten kimpussa

 

Kulumassa olevan kesän eläkeläisiä eniten kiihdyttänyt puheenvuoro taisi olla kun talousnobelisti Bengt Holmström puuttui eläkepolitiikkaan ja kertoi suomalaisten kauppakamarien 100-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa (10.8.) olevansa huolestunut eläkejärjestelmän kestävyydestä. 

 

Holmströmin mielestä sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat ”itsekäs sukupolvi”, joka syö nuorempien eväitä. Holmström on sitä mieltä, että ellei eläkkeitä leikata, eläkejärjestelmä ei tule kestämään eivätkä eläkkeet riitä tulevalle sukupolvelle. Holmström katsoo, että myös maksussa olevia eläkkeitä pitäisi tulevaisuudessa voida leikata, ”jotta maksajien taakka säilyisi kohtuullisena ja oikeudenmukaisena” (HS 13.8. Eeva Palojärven kirjoitus).

 

Eläkeläiset kiukkuisina 

 

Holmströmin näkemys sai ymmärrettävästi monet eläkeläisaktiivit kiukun ja suoranaisen raivon valtaan, eivätkä he säästelleet sanojaan nobelistia arvostellessaan. Arvosteluun on yhtynyt osaksi myös työnantajapuoli. Sellainen työnantajapuolen ex-johtaja kuin Lasse Laatunen (jota ei aikaisempien omien toimiensa valossa voi totisesti pitää minään eläkeläisten ystävänä) tyrmäsi Iltalehdessä 16.8. Holmströmin ”mutu”-tuntumalla esittämän näkemyksen eläkevarojen riittämättömyydestä.  Monet tunnetut eläkeläisaktiivit kuten kokoomuksen ex-kansanedustaja Raimo Ilaskivi ovat yhtyneet Holmströmin tyrmääjiin.

 

Itsekäs sukupolvi?

 

Vahva epäilys syntyykin siihen, että Holmström ei oikein tunne eläkejärjestelmän varsinaista olemusta eikä eläkeläisten monessa suhteessa suorastaan hädänalaista asemaa. Lieneekö hänellä selvää käsitystä taitetusta indeksistä ja siitä, että sama työeläke, joka vuonna 1996 oli 60 prosenttia työpalkasta on nykyisin vain 46-47 prosenttia tuosta vastaavasta työstä maksettavasta palkasta (jotkut arvioijat puhuvat enää vain 40 prosentin tasosta). 

 

Holmström ei kai puhuisi vakavissaan ”itsekkäästä sukupolvesta” jos tietäisi, että 60 prosenttia työeläkkeensaajista saa bruttona alle 1500 euroa kuukaudessa ja 2500 euron suuruisen bruttoeläkkeen alapuolelle jää lähes 90 prosenttia kaikista työeläkkeensaajista. Yli 2500:n euroon pääsee kymmenkunta prosenttia työeläkkeensaajista.   Lähes puoli miljoonaa työeläkkeensaajaa saa työeläkettä, joka jää alle EU:n määrittämän köyhyysrajan eli alle 1 200 euroa bruttona kuukaudessa. 

 

Tämän ohella ovat kansaneläkkeen-  ja takuueläkkeensaajat, joiden asema on vielä huomattavasti työeläkkeensaajiakin heikompi.

 

Päättäjät ja eläkejohtajat syövät omia sanojaan 

 

Holmströmin sohaisu muurahaispesään herätti sellaisen mielenkiintoisen ilmiön, että työnantajapuoli ja eläkeyhtiöiden johtajat alkoivat perua aikaisempia pelottelupuheitaan eläkevarojen loppumisesta ja eräät alkoivat suorastaan kehua eläkejärjestelmän vakavaraisuutta. Suurimman eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto toppuutteli (HS 12.8.) nobelistin huolia nuorten eläkkeistä sanoen, että ”eläkejärjestelmässä on nyt varoja enemmän kuin koskaan ja myös Eläketurvakeskuksen laskelmat näyttävät tasapainoisemmilta kuin koskaan aiemmin".

 

Murron näkemyksen vahvistaa Eläketurvakeskuksen johtaja Jukka Rantala (Kauppalehti 14.8.), joka ei nyt (toisin kuin ennen kansalaisaloitteen hylkäystä) tunnu olevan lainkaan huolissaan seuraavan sukupolven eläkkeistä. Hänen mukaansa muutokset ikärakenteessa ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä ja ne sekä tiedot työllistettävien määristä on huomioitu tulevia vuosia koskevissa arvioissa.  Rantalan mukaan nyt maksussa olevat eläkkeet ovat suojattuja varoja eikä niitä arvion mukaan tulla pienentämään.

 

”Eläkevarojen tilanne mitä parhain”

 

Siis henkilöt ja tahot, jotka ansiotasoindeksin palauttamisvaatimusta koskeneen kamppailun aikana pelottelivat eläkevarojen loppumisella, sanovatkin nyt, että eläkevarojen tilanne on mitä parhain. Samalla he ilmeisesti tahtomattaan myöntävät, että itsekkyys on jossakin kokonaan muualla kuin eläkkeensaajissa.  

 

Suurimman työeläkeyhtiön Varman sijoitusten arvo nousi tammi- kesäkuussa uuteen ennätykseen eli 45 miljardiin euroon. Sijoitusten arvo kasvoi vuodenvaihteesta kaksi miljardia euroa eli 4,7 prosenttia.  Toisen suuren työeläkeyhtiön Ilmarisen sijoitusten arvo nousi alkuvuonna 3,8 prosenttia 38.5 miljardiin euroon. 

 

Työeläkerahastojen arvo on kohonnut 200 miljardiin euroon. 

 

Demareiden ja vasemmistoliittolaisten pitäisi katsoa peiliin, samoin vihreiden  

 

Eläkeyhtiöiden johtajien esitellessä saavutettuja tuloksia, he samalla ikään kuin näyttävät pitkää nenää erityisesti sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton puheenjohtajien lapsekkaille puheille siitä kuinka ansiotasoindeksin palauttaminen koituisi vain hyvätuloisten (eläkeläisten) eduksi. Nuo puolueiden puheenjohtajat jättävät sanomatta, että heidän kannattamansa taitettu indeksi se vasta hyvätuloisten eli eläkeyhtiöiden laareihin sataakin. 

 

Herää kysymys, pitikö työväenpuolueiden ja ay-liikkeen johdon nähdä tuollaisen ”saavutuksen” eteen kaikki se vaiva, hämäys ja pilkka (puhe Kiljusen herrasväestä jne.), johon nojautuen kokoomuslaisen valtiovarainministerin hallinnoima eduskunta saattoi torjua ansiotasoindeksin palauttamisvaatimuksen. 

 

Peiliin katsomisen paikka eläkeasioissa on myös parhaillaan kovassa nousukiidossa olevien vihreiden kohdalla. Vihreät olivat yllättävän hiljaa maaliskuisessa indeksikysymyksen käsittelyssä eduskunnassa ja yleensä koko tämän kysymyksen yhteydessä. Itse asiassa he hyväksyivät jokseenkin mukisematta eläkeläisiä köyhdyttävän taitetun indeksin. 

 

Vihreiden tulee uuden puheenjohtajansa Touko Aallon johdolla määritellä kiireesti uudelleen tähänastinen välinpitämätön ja nuiva asenteensa eläkeläisiin ja eläkkeisiin nähden. Ellei näin tapahdu nousukiito voi katketa.

 

Miksi?

 

Miksi työeläkeyhtiöiden johtajat ja muutkin johtajat arvostelevat nyt niitä talousnobelisti Holmströmin väitteitä, joita nuo johtajat levittivät itsekin ennen eduskunnan toimesta tapahtunutta ansiotasoindeksin torjumista? Tietenkin juuri siksi, että ansiotasoindeksi on johtajien kannalta nähtynä nyt ”turvallisesti” torjuttu. 

 

Toiseksi eläkejärjestelmää puolustavat johtajat näkevät, että Holmströmin puheet eläkkeiden riittämättömyydestä seuraavalle sukupolvelle synnyttävät sekä eläkeläisten että työssäkäyvän väestön keskuudessa levottomuutta ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Siis epäilys koko eläkejärjestelmää kohtaan on vaarassa kasvaa, mikä ei tietenkään ole eläkejohtajille mieluinen ilmapiiri.    

 

Tilanne on yhä päällä

 

Nykyiset kansanedustajat haluaisivat heidän kannaltaan ymmärrettävistä syistä unohtaa koko ”taitetun indeksin” aiheuttaman ”jupakan”.  Hallituksen talouspolitiikan seurauksena yhä pahempiin taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin ajautuva eläkeläisväestö ei kuitenkaan unohda. Nyt myönnetään viralliselta taholtakin jo yhä yleisemmin, että kasvavalla osalla vanhusväestöä ja ikäihmisiä ei ole varaa ostaa terveydelleen ja jopa elämänsä jatkuvuudelle välttämättömiä lääkkeitä. 

 

On aika koota voimat yhteen ikäihmisten ja eläkeläisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi. Nythän on aikaisempaa edullisempi mahdollisuus uuteen kamppailuun eläkeläisten etujen puolesta, kun johtajat ja päättäjät ovat avoimesti myöntäneet, että palkansaajien ja työnantajien kokoamat eläkevarat eivät tule loppumaan kesken.

 

SKP vaatii 1200 euron perusturvaa kuukaudessa verottomana kaikille niille avuntarpeessa oleville, jotka eivät muutoin tuohon summaan yllä.  SKP pysyy tiukasti aiemmassa vaatimuksessaan ansiotasoindeksin palauttamiseksi työeläkkeisiin.   

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit