Home >> Artikkelit >> Arkijärkeä kuntatalouden hoitoon

Arkijärkeä kuntatalouden hoitoon

24.10.2012 - 15:07
(updated: 06.06.2016 - 13:48)
  • KV
Jyväskylän kaupunginvaltuutettu, sosiaalityöntekijä Riitta Tynjä.

 Näinä päivinä vaalikentillä toistuu kaikkialla kysymys siitä, miten kuntatalous saadaan tasapainoon. Olen kuullut lueteltavan sellaisia leikkauslistoja, että kauhistuttaa. Ihan kuin ei ymmärrettäisi, että niiden seurauksena kustannukset pitkällä tähtäimellä vain kasvavat. Kysymykseen kuntien heikosta taloudellisesta tilanteesta tulee suhtautua kaikella vakavuudella – ei kuitenkaan panikoiden vaan arkijärkeä käyttäen. Jos osaisi vastata tyhjentävästi siihen, miten esimerkiksi Jyväskylän talous saadaan kuntoon, olisi varmaan ansainnut Nobelin talouspalkinnon.

Minun linjaukseni koostuu lukuisista pienistä asioista kaupungin sisällä ja sekä suuresta valtakunnan tason ratkaisusta.

Niin kauan kuin valtio lisää kunnille tehtäviä osallistumatta niihin riittävällä rahoituksella, ei kuntien heikkenevään taloustilanteeseen ole kuntatasolla kuin laastariratkaisuja. Jos valtionosuudet palautettaisiin 90-luvun lamaa edeltävälle tasolle, ei kunnissa olisi hätää. Tämän vuoden valtionosuusleikkaukset Jyväskylälle 15,4 miljoonaa euroa ovat samaa suuruusluokkaa kuin käyttötalouden arvioidut ylitykset noin 14 miljoonaa euroa kuluvalle vuodelle. Saattamalla pääomatulot kunnallisverotuksen piiriin ja lisäämällä kunnallisveron progressiivisuutta voidaan kuntatasolla tehdä nykyistä oikeudenmukaisempia veroratkaisuja. 

Järjestämällä peruspalvelut kunnan omana toimintana saadaan säästöä verrattuna nykytilanteeseen, jossa sosiaali- ja terveyspalvelujakin yksityistetään ja ulkoistetaan. Hammashoito palveluseteleillä, keikkalääkärit ja moni muu on todettu olevan kunnalle kalliimpaa kuin omana palveluna. Silti setelilinjaa jatketaan. Etenkin vanhustenhoidossa ei Jyväskylässä tunnuta löytävän mitään muita ratkaisuja kuin ulkoistaminen ja palvelusetelit.

Iloinen asia, jossa on otettu järki käteen, on tässä kuussa avautuva Hovilan nuorisokoti. Se on pitkän kamppailun tulos. Sen osalta päättäjät ovat uskoneet laskelmia, joiden mukaan oma palvelu tulee ostopalvelua edullisemmaksi. Miksi tämä ei toimi muualla?

Kaupungin tehtävänä ei ole tukea ralleja (260 000e/v), Paviljonkia (900 000 e/v), KIHUA (121 000 e/v), lentoliikennettä (350 000 e/v). Varmaan löytyy muitakin kohteita, jotka eivät kuulu kunnan perustehtäviin.

Rahaa ei pidä käyttää Lutakon tunnelin kaltaisiin turhuuksiin. Lutakon aukio väriasfaltteineen palvelee vain ralleja ja alueen hotellia. Pysäköintitaloja meillä on ihan tarpeeksi. Kirkkopuiston alle ei sellaista kaivata. Eikä muuallekaan. Konserttisaliin ei ole varaa, joten sen suunnitteluunkaan ei ole syytä rahaa tuhlata.

Kun kaupunki käyttäisi enemmän rahaa työllistämiseen, vaikutus olisi monessa suhteessa positiivinen. Saisimme lisää käsipareja palveluihin ja palvelut paranisivat. Kaupungin ei tarvitsisi maksaa miljoonien sakkomaksuja valtiolle, kun työllistäisimme pitkäaikaistyöttömiä. Myös toimeentulotukimenot pienenisivät.

Panostamalla ennalta ehkäiseviin palveluihin säästämme pitkässä juoksussa, kun emme joudu maksamaan kalliita korjaavia palveluja. Päivähoito ja koulu tarvitsevat riittävän resurssoinnin ryhmäkokoihin ja avustajatoimintaan. Neuvolan perhetyöhön, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon panostaminen tuovat säästöjä kaikille.

Riitta Tynjä

Tekijä

Ajankohtaista