Home >> Artikkelit >> Eurokriisi - tähän on tultu

Eurokriisi - tähän on tultu

25.11.2011 - 19:22
(updated: 06.06.2016 - 13:48)

EU-johtajien huippukokous keskiviikkona 26. lokakuuta oli jo kolmas hätäkokous lyhyen ajan sisällä. Siitä ei puolestaan ennättänyt kulua kuin muutama päivä kun hätäistuntoihin oli jälleen aihetta. Nyt syynä oli, että Kreikan pääministeri Georgios Papandreou esitti kansanäänestyksen järjestämistä EU:n Kreikalle tarjoamasta 130 miljardin euron tukipaketista.

Kreikasta tehtiin syntipukki väittämällä, että edellä mainitun EU-johtajien hätäkokouksen jälkeen markkinat rauhoittuivat kunnes esitys Kreikan kansanäänestyksestä saattoi ne taas sekasortoon Todellisuudessa pörssikurssit kylläkin ponnahtivat reippaaseen nousuun niin Suomessa kuin muuallakin heti hätäkokousta seuraavana päivänä eli torstaina 27.10., mutta jo seuraavana päivänä oltiin liukumassa jälleen miinuksen puolelle.

EU-huippukokouksen päätökset sisälsivät ja sisältävät niin paljon ristiriitaisuuksia ja epämääräisyyksiä, etteivät ne voineet (eivätkä voi) rauhoittaa sekasortoista rahoitustilannetta. Porvarillisesti suuntautunut media yritti tosin mainitun kokouksen antiin viitaten hehkuttaa, että ”EU-päättäjät pääsivät vihdoin viisauden alkuun” (HS 28.10 pääkirjoitus) jne. Kuitenkin heti lähtökohdassa oli syytä kysyä, että minkä viisauden?

EU:n johtajat päättivät tuossa kokouksessaan, että Kreikka menee velkasaneeraukseen, että väliaikaisesta vakausrahastosta (ERVV) tehdään eräänlainen vakuutusyhtiö, että velkakriisiin hankitaan apua Kansainväliseltä valuuttarahastolta ja euroalueen ulkopuolisilta mailta ja että pankkeja vaaditaan lisäämään vakavaraisuuttaan uusien häiriöiden varalta.

Tämänhetkinen tilanne

Tällä hetkellä eurokriisissä ollaan kohdassa, jota Karl Marx analysoi Pääoma-teoksessaan seuraavin sanoin: ”Sellaisessa tuotantojärjestelmässä, missä uusintamisprosessin kaikki puolet perustuvat luottoon, siinä tapauksessa, kun luotto äkkiä lakkaa ja vain käteismaksu pätee, alkaa ilmeisestikin kriisi, maksuvälineiden raju tavoittelu…”(Marx, Pääoma 3, suom.1976, s.486).

Tämä raju tavoittelu on nyt parhaillaan menossa. Kuitenkaan EU-päättäjät eivät ole ottaneet oikeastaan minkäänlaista todellista ja laadullista askelta eteenpäin eurokriisin ratkaisemiseksi. Heidän ratkaisunsa pyrkii vain lisäämään nimellistä rahamäärää velkakriisin voittamiseksi. EU-johtajat yrittävät ratkaista laadullista ongelmaa määrällisellä tekijällä. Näin ollen he vain vahvistavat Marxin ennakoimaa kehityksenkulkua, jonka mukaan kaikki tässä kuvitteellisessa rahajärjestelmässä kaksinkertaistuu ja kolminkertaistuu ja muuttuu pelkäksi hourekuvaksi.

Määrällisiä ratkaisuyrityksiä

Hyvä (tai oikeastaan huono) esimerkki tästä määrällisestä ratkaisuyrityksestä on EU:n ylimpien päättäjien päätös vivuttaa (sana on lähellä sanaa ”hivuttaa”) väliaikaisen vakausmekanismin ERVV:n rahoituspääoma nykyisestä 440 miljardista peräti 1000 miljardiin euroon. Samalla käyttöön näyttää vakiintuvan uusi rahan määrällinen mittayksikkö biljoona, jossa on ykkösen jäljessä 12 nollaa.

Mitä enemmän nollia lisätään ykkösen eteen kuvitteellisen pääoman alueella, sitä kauemmaksi etääntyy mahdollisuus, että kuvitteellisen sektorin alueella tapahtuvia romahduksia koskaan voitaisiin kattaa reaalitalouden piiristä. Ja mistään muualtahan niitä ei voida kattaa. Esko Seppänen saattaa olla hyvinkin oikeassa sanoessaan, että eräänä lopputuloksena on käsittämättömän suuri inflaatio ja/tai devalvaatio.

Seppänen toteaa, että kun yhteisen rahan maat ovat sidoksissa euron ulkoiseen arvoon eli ne eivät voi devalvoida omaa valuuttaansa, EMU pakottaa ne sisäiseen devalvaatioon. Tämä tapahtuu työttömyyden kasvattamisella, palkkojen ja eläkkeiden alennuksilla, terveys- ja muiden julkisten palvelujen leikkauksilla jne (Seppänen, Eurooppa bankstereiden armoilla. Tiedonantaja Teoria & Politiikka 4.11.11).

Pankit

Mitä tarkoitetaan sillä EU-päättäjien vaatimuksella ja hokemalla, että yksityiset sijoittajat (pankit) ottaisivat vastuuta esim. Kreikka-sijoituksistaan? Karl Marx luonnehti narreiksi niitä, ”jotka uskovat, että pankilla on velvollisuus ja valta muuttaa paperiseteleitä liikkeelle laskemalla kaikki vararikkoiset huijarit maksukykyisiksi vakavaraisiksi kapitalisteiksi”( Pääoma 3, s. 511). Koko kysymys pankkien osallistumisesta lamatalkoisiin on äärimmäisen hataralla pohjalla synnytetty ajatus.

Euroopan pankkiviranomainen EBA arvioi, että pankkien tulee hankkia uusia pääomia 106 miljardia euroa vakavaraisuutensa turvaamiseksi. Pankkien tulisi kaksinkertaistaa vakavaraisuusasteensa eli nostaa se nykyisestä 4.5 prosentista yhdeksään prosenttiin (kaikki siis jälleen kaksin- ja kolminkertaistuu ja muuttuu ilmeisesti pelkäksi hourekuvaksi).

EU-päättäjien mukaan pankkien on haettava rahoitusta ensisijaisesti yksityisiltä sijoittajilta sekä kasvatettava pääomiaan pidättäytymällä osinkojen ja bonusten maksamisesta. Tällaisesta pidättäytymisestä ei esim. Suomen kokemuksen valossa ole minkäänlaisia merkkejä olemassa, päinvastoin. Marraskuun alussa 2011julkistettujen verotietojen mukaan Suomessa tuhat eniten pääomatuloa saanutta nostivat vuonna 2010 tulojaan ja keräsivät osinkoja ja myyntivoittoja 33 prosenttia edellisvuotta enemmän.
Tämä tarkoittaa, että tuloerot ovat kasvaneet selvästi edellisvuodesta 2009.

Mikään vapaaehtoinen pidättäytyminen ei voi tulla kysymykseen, sillä osinkojen ja bonusten jakaminen yritysjohdolle on keino, jolla yritykset pyrkivät keinotekoisesti nostamaan voiton suhdelukuaan eli marxilaisittain ilmaisten torjumaan voiton suhdeluvun alenemispyrkimystä.

Pankkien välinen kilpailu kärjistyy

Euromaiden johtajien äskeisten päätösten mukaan jos pankkien ei onnistu hankkia lisärahoitusta markkinoilta, pankit voivat saada tukea kotivaltioiltaan. Todellisuudessa siis veronmaksajien kukkarosta! Tässä on samalla syntymässä sellainen asetelma, että tilanteessa, jossa on kyseessä ”maksuvälineiden raju tavoittelu”, pankit joutuvat ankaraan kilpailuun toistensa kanssa.

Kilpailu uhkaa muuttua todelliseksi pudotuskamppailuksi. Tästä on ensimmäisiä merkkejä yhdysvaltalaisen johdannaismeklariyhtiö MF Global Holdingsin hakeutuminen yrityssaneeraukseen eli käytännössä konkurssiin sen seurauksena, että sillä on viiden miljardin euron saatavat Euroopan kriisimaiden velkapapereissa. Tapaus tuo mieleen kolmen vuoden takaisen investointipankin Lehman Brothersin konkurssin ja sitä seuranneen syvän taantuman.

Lisärahaa euroalueen ulkopuolelta

”Maksuvälineiden raju tavoittelu” on johtanut nyt myös siihen, että lisärahaa on alettu etsiä euroalueen ulkopuolelta. Eräs osa euromaiden johtajien hyväksymää toimenpidepakettia on erityisrahasto, jonka rahoittajiksi kaavaillaan IMF:n lisäksi Kiinaa ja muita kehittyviä maita. Rahan hankkimisongelmaa ollaan siis levittämässä yhä enemmän globaaleille markkinoille. Tässä on olemassa se vaara, että euroalue sotketaan yhä syvemmälle erittäin epävarmoihin globaaleihin ja todella kuvitteellisiin markkinoihin.

Eräiden arvioiden mukaan maailmantaloudessa on liikkeellä 30 000 miljardin (siis 30 biljoonan) dollarin nimellinen määrä erilaisia luottoriskijohdannaisia, joilla käydään kauppaa ja joihin sisältyy suuria taloudellisia riskejä.

Nämä luottoriskijohdannaiset eli cds-arvopaperit on tarkoitettu eräänlaisiksi luottojen vakuuksiksi, jotka merkitsevät hyvin mutkikkaita toimintatapoja (tässä jälleen Marxin arvio kaiken kaksin- ja kolminkertaistumisesta ja muuttumisesta hourekuvaksi). Huutava puute maksuvälineistä ja niiden kiihkeä tavoittelu saattavat johtaa paitsi euroalueen pankit myös valtiot hakemaan apua globaaleilta johdannaismarkkinoilta niihin sisältyvine uusine riskeineen. Se että euroalueelle kaavaillaan uutta 2300 miljardin euron vararahastoa, osoittaa, että virallisen valtiontaloudenkin piirissä siirrytään jo määrienkin puolesta johdannaismarkkinoiden biljoonakäytäntöihin.

Ongelma ei ratkea kuvitteellista pääomaa kasvattamalla

Ongelma ei ratkea vaan pikemminkin pahenee rahan nimellistä määrää lisäämällä. Leif Salmén torjuu mielipidekirjoituksessaan (Helsingin Sanomat 4.11.) osuvasti keskeisiä europäättäjien harhaluuloja velka- ja pankkikriisin torjumiseksi, mutta eräs kohta hänen kirjoituksessaan jää selitystä kaipaavaksi. Salmén kirjoittaa: ”Ainoa todellinen muuri europaloa vastaan, jos euron pelastaminen katsotaan viisaaksi tai edes mahdolliseksi, rakentuu niin, että EKP ilmoittaa ostavansa rajattomasti euromaiden velkapapereita. Siihen loppuvat markkinahyökkäykset.”

On kuitenkin ilmeistä, ettei EKP voi ryhtyä täydelliseksi roskapankiksi ilman vakavia uusia ongelmia. On totta, että Italian valtionlainojen korko olisi saattanut kivuta vieläkin korkeammalle kuin mitä nyt tapahtui, ellei EKP olisi tilannetta helpottaakseen ostanut suuria määriä maan joukkolainoja. Miksikään varsinaiseksi ratkaisuksi tällaisesta toimenpiteestä ei tietenkään kuitenkaan ole mm. edessä vaanivan hyperinflaatiovaaran vuoksi.

Todellisuudessa Karl Marx lähettää kaukaa menneisyydestä vasemman suoran EKP:n leukaperiin toteamalla, että kriisiin joutunutta keinotekoista järjestelmää ”ei voida luonnollisestikaan parantaa sillä, että jokin pankki, esimerkiksi Englannin pankki (tuon ajan Euroopan johtava pankki SR), antaa paperiensa avulla kaikille keinottelijoille puuttuvan pääoman ja ostaa kaikki arvoaan menettäneet tavarat niiden vanhoista nimellisarvoista” (Marx, Pääoma 3, s. 487).

Kiinan rooli

Kiina joutuu ilmeisesti myös harkitsemaan, millä tavoin (jos millään) se voi osallistua eurooppalaisten kriisimaiden velkakirjojen ostoon. Kiinalaiset haluaisivat ymmärrettävästi investoida eurooppalaiseen reaalitalouteen, kun taas EU-johtajat haluavat Kiinan osallistuvan kuvitteellisen pääoman sotkujen selvittämiseen. Kiina joutuu pohtimaan, onko euromaiden sotku niin paha, että siihen mukaan menemällä joutuu itse osaksi ongelmaa.

Kiinan talouspolitiikka tähtää siihen, että se voi käyttää taloudellista kapasiteettiaan ennen muuta oman kansansa tarpeisiin. On myös otettava huomioon, että maailmanlaajuinen talouskriisi voi synnyttää yhteiskunnallista levottomuutta sekä kapitalistisissa että sosialistismia rakentavissa maissa.

Kreikka tulituksen kohteena

On syytä palata vielä Kreikan lähitapahtumiin. Maan pääministeri Georgios Papandreou yllätti maanantaina 30.11.2011 Euroopan päättäjät esittämällä kansanäänestyksen järjestämistä EU-johtajien tarjoamasta 130 miljardin euron hätäpaketista sekä siihen liittyvistä säästötoimenpiteistä.

Sinänsä miltei surkuhupaisaa ja EU:n sisäisestä demokratiasta paljon puhuvaa on, millä tavoin eri maiden mediat ottivat vastaan tiedon Papandreoun ehdottamasta kansanäänestyksestä. Päätöksellä kansanäänestyksen järjestämisestä voi kuulemma olla ”katastrofaaliset seuraukset”, se on ”osoitus kreikkalaisten kypsymättömyydestä”, ”Kreikka pelaa venäläistä rulettia”, ”muu Eurooppa on järkyttynyt”, kansanäänestys on ”viimeinen kellonsoitto ennen vararikkoa” jne. (Ulkomaanlehtikatsaus Yle Radio1:n ykkösaamu 3.11.).

Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa 3.11. ”Kreikka pelaa uhkarohkeaa peliä muiden rahoilla”. Pääkirjoittaja täsmensi vielä, että ”kansanäänestyksellään Papandreou istuu muiden housuilla tuleen”. Tosiasia kuitenkin on, että koko valtaviin mittasuhteisiin paisuneessa kuvitteellisen pääoman finanssisektorissa pelataan lähes yksinomaan ”muiden” rahoilla. Tästähän juuri tuon sektorin paisuminen johtuu. Jos jokainen toimija todella joutuisi pelaamaan omilla rahoillaan, he eivät uskaltaisi ottaa sellaisia riskejä kuin muiden eli vieraalla rahalla pelatessaan.

Marx kirjoitti: ”Kun luottojärjestelmä osoittautuu ylituotannon ja liiallisen keinottelun vipusimeksi kaupassa, tämä johtuu vain siitä, että uusintamisprosessi … kiihdytetään äärimmilleen ja kiihdytetään siksi, että yhteiskunnallisen pääoman suurta osaa käyttävät ei-omistajat, jotka tämän vuoksi panevat aivan toisella tavalla toimeksi kuin omistaja, joka, sikäli kuin hän itse toimii, punnitsee arasti yksityispääomansa rajoitettuja mahdollisuuksia”(Marx, Pääoma. 3.osa. s. 437 vahvennus SR).

Tässä samassa yhteydessä Marx tuo esiin kapitalistisen luottojärjestelmän kahtalaisen luonteen, kun ”se toisaalta kehittää kapitalistisen tuotannon liikkeellepanevan voiman, rikastumisen vieraan työn riistolla, paljaimmaksi ja valtavimmaksi peli- ja huijausjärjestelmäksi” ja ”toisaalta muodostaa siirtymämuodon uuteen tuotantotapaan” (Marx, em. teos s.438).

Jeesustelua ja Kreikan raakaa painostamista

Kansanäänestys, joka lienee yksi viimeisimmistä demokratian (eli kansan enemmistön mielipiteen) esiintuomisen mahdollisuuksista ja rippeistä, julistettiin siis EU-johtajien toimesta suurin piirtein rikolliseksi toimenpiteeksi. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ja Saksan liittokansleri Angela Merkel kutsuivat Papandreoun välittömästi tiukkaan puhutteluun Cannes’iin, jossa valmistauduttiin G20 maiden huippukokoukseen. Papandreoulle sanottiin suoraan mm., että Kreikka ei sitten äänestä vain tukipaketista vaan myös jäsenyydestään euroalueessa.

Sarkozyn ja Merkelin harjoittamasta hiillostuksesta syntyi sellainen vahva vaikutelma, että tarkoitus oli saattaa Kreikan pääministeri niin hankalaan asemaan, että hän joutuisi eroamaan tehtävästään. Itse asiassa kyse oli yhteen jäsenmaahan kohdistuneesta raa’asta painostuksesta. Jukka Tarkkakin totesi (Radio 1:n ykkösaamussa 14.11.), että ”Neuvostoliittokaan ei tullut iholle niin röyhkeästi” kuin EU:n johto puuttuessaan Kreikan ja Italian sisäisiin asioihin (vaatimalla esim. ko. maiden hallituksilta allekirjoituksia sitoumustensa täyttämiseksi).

Papandreou luopuikin nopeasti kansanäänestysesityksestään ja Kreikassa päästiin sunnuntaina 6. marraskuuta Saksan ja Ranskan armottoman ulkoisen painostuksen alla alustavaan sopuun uuden laajapohjaisen hallituksen muodostamisesta.

Hallitukseen osallistuvat ensimmäistä kertaa Kreikan historiassa sekä oikeisto että vasemmisto eli sosiaalidemokraattinen Pasok ja konservatiivinen Nea dimokratia eli Uusi demokratia-puolue. Uusi hallitus tulee olemaan lyhytaikainen, sillä maassa on määrä järjestää parlamenttivaalit 19. helmikuuta 2012. Papandreoun luovuttua pääministerin tehtävästä uuden väliaikaishallituksen pääministerinä toimii EKP:n entinen varapuheenjohtaja Loukas Papadimos.

Olli Rehn – pelaajan vai erotuomarin roolissa?

Ensimmäistä kertaa euron historiassa ilmoitettiin nyt EU:n viralliselta (Saksan ja Ranskan) taholta, että jäsenmaa voi erota tai se voidaan jopa erottaa euroalueesta. Kreikan painostamiseen osallistui myös talouskomissaari Olli Rehn. Kriittisessä pisteessä eli sunnuntaina 6.11. hän vaati Kreikkaa korjaamaan ”luottamusvajeensa” seuraavaan päivään maanantaihin eli markkinoiden avautumiseen mennessä. Se tarkoitti käytännössä vaatimusta uuden hallituksen muodostamisesta ja Papandreoun syrjäyttämisestä.

Myöhemmin Rehn on vaatinut, että Kreikan uuden hallituksen on kirjallisesti sitouduttava täyttämään se ohjelma, minkä Euro-johtajat esittivät lokakuun lopun hätäkokouksessaan. Lievästi parodioivassa kolumnissaan Timo Harakka puhui aiheellisesti Kreikan ja Italian joutumisesta armottoman diktatuurin alaisuuteen sekä siitä, että seuraavaksi Olli Rehnin puhelua odotetaan pelonsekaisin tuntein Roomassa (TV 1:n A-studio 7.11.).

Kuritoimien hajauttamista

Ehkä Saksan ja Ranskan johdossa on arvioitu, että kuritoimien toteutusta on syytä hajauttaa eli delegoida jossakin määrin johtokaksikon ulkopuolelle ja että ”Ollin oppivuodet” mahdollistavat jo tällaisen tehtävän. Rehnin lienee kuitenkin syytä entisenä jalkapalloilijana ottaa huomioon, ettei peli mene liian kovaksi tai mahdollisesti jopa likaiseksi. Erityisen tuomittavaa on maassa makaavan pelaajan potkiminen. Siitä voi seurata ulosajo, mikäli tuomari huomaa ja mikäli tuomari on puolueeton.

Sitähän Merkel pää- ja Sarkozy linjatuomarina eivät ole, mutta rumasti taklaavan pelaajan edustama seura (tässä tapauksessa myös Suomi) voi joutua muiden tarkkailun kohteeksi. Jalkapalloilijoiden keskuudessahan on tuttu sanonta, että ”pistetään numero muistiin”. Yleensäkin olisi hyvä välttää ottamasta kovin jyrkkää erotuomarin roolia pelissä, varsinkin jos itse toimii mukana yhtenä pelaajana. Erittäin hyvä olisi muistaa presidentti Urho Kekkosen Tamminiemi kirjassa antama neuvo, että kansainvälisissä ristiriitatilanteissa Suomen on parempi toimia lääkärinä kuin tuomarina.

Tällä hetkellä tilanne on, että kreikkalaisten poliitikkojen suusanallisiin ilmoituksiin ei enää luoteta, vaan vaaditaan, että kaikkien Kreikan tulevaan hallitukseen osallistuvien puolueiden on allekirjoituksillaan vahvistettava sitoutumisensa EU.n määräämän säästöpaketin toteuttamiseen. Tässä on eräs kiristämisen muoto, jota Kreikkaa ennakkotapauksena käyttäen saatetaan myöhemmin soveltaa myös muihin EU:n johtoon luottamuksensa menettäneisiin maihin. Tätä kirjoittaessa ainakin Kreikan Uusi demokratia –puolueen johtaja Antonis Samaras on kieltäytynyt kunniasta.

Tapaus Italia

Italian oletetaan seuraavaksi liukuvan avustettavien kriisimaiden joukkoon. Italian kymmenvuotisten velkakirjalainojen korko kipusi keskiviikkona 9.11. ennätykselliseen 7.4 prosenttiin (kun se Saksassa on 1.7 ja Suomessa 2.2 prosenttia). Italia on Euroopan velkaantunein maa, sillä on velkaa noin 1900 miljardia euroa. Jokainen korkoprosentin nousu lisää siis velanhoitokuluja 19 miljardilla eurolla.

Tässä syntyy yleisemminkin sellainen alaspäin suuntautuva kierre, että velanhoitokustannusten nousu syventää kriisiä ja toisaalta kriisin porvarilliset hoitotoimenpiteet eli leikkaukset tekevät reaalitalouden elpymisen mahdottomaksi.

Italian parlamentin alahuone hyväksyi lauantaina 12.11. EU:n siltä vaatiman säästöpaketin. Pääministeri Silvio Berlusconi oli asettanut syrjään vetäytymisensä ehdoksi tuon säästöohjelman hyväksymisen ja hän erosikin virastaan välittömästi tuon hyväksymisen jälkeen. Presidentti Giorgio Napolitano asetti uuden hallituksen tunnustelijaksi EU:n entisen (miksihän nykyään kaikki ovat ”entisiä”?) kilpailukomissaarin Mario Montin.

Napolitano toivoi uuden väliaikaisen hallituksen syntyvän jo maanantaiaamuun (14.11.) mennessä siksi että markkinat rauhoittuisivat. Olemme havainneet, että markkinat eli suurpääoma on ollut ratkaisevasti muodostamassa ja muokkaamassa niin Kreikan kuin Italiankin hallitusten kokoonpanoa. Tällä hetkellä (17.11.) Italiaan on juuri nimitetty Berlusconin johtaman keskustaoikeistolaisen hallituksen tilalle Montin johtama teknokraattinen hätätilahallitus.

Kreikan ja Italian uusien hallitusratkaisujen myötä markkinat eivät ole rauhoittuneet, vaan pörssikurssit ovat pikemminkin olleet laskussa ja Italian kymmenvuotisten lainojen korot ovat jälleen ylittäneet seitsemän prosentin kipurajan. Myös Espanjassa vastaavat korot kohosivat torstaina 17.11. maan uuteen ennätykseen 6.75 prosenttiin.

Uusia varoituksia satelee

Talouskomissaari Olli Rehn on äskettäin varoittanut huonosta taloudenhoidosta viittä uutta EU-maata eli Belgiaa, Kyprosta, Maltaa Unkaria ja Puolaa. Eräs kysymys kuuluu, onko Rehnilläkään juuri muuta mahdollisuutta kuin jalkapalloerotuomarin tavoin nostaa punainen kortti sen merkiksi, että maan talous on mennyt punaiselle. Ja sen jälkeen on ehkä edessä ulosajo eurosta. Unkari ja Puola eivät tosin kuulu euroon, joten niiden kohdalla ulosajokaan ei tule kysymykseen.

Nyt nousee esiin myös kysymys siitä, onko syntymässä tässäkin yhteydessä eräänlainen domino-effekti. Eli kun yhdelle jäsenmaalle on osoitettu ovea, sisään jäävien kesken alkaa arvailu siitä, kuka on seuraava lähtijä sekä kysely siitä, miksi tämä ja tämä maa pidetään edelleen eurossa, vaikka sen talous on yhtä huonossa kunnossa kuin edellisen lähtijänkin jne. Eli syntyy eräänlainen lastenleikeistä tuttu viimeinen pari uunista ulos-leikki.

Taantumaa kohti

Tällä hetkellä tunnustetaan jo laajalti, että EU-alue on ajautumassa taloudelliseen taantumaan. Alueen talouskasvu on hyytymässä puoleen prosenttiin ensi vuonna. Samalla on alkanut kuulua mielipiteissä jo kovempia äänenpainoja ja joissakin niistä on havaittavissa jopa marxilainen poljento.

Radio Yle 1:n ykkösaamussa perjantaina 11. marraskuuta asetettiin jo kysymys (Petri Kejonen): Onko Eurooppa pysähtymässä. Vastaajina olivat europarlamentaarikot Mitro Repo ja Anneli Jäätteenmäki. Viimeksi mainittu suhtautui (niin kuin pitääkin) jyrkän kielteisesti euroalueen yhteisten velkakirjojen eli eurobondien käyttöön ottoon.

Jäätteenmäen mukaan tällaisen käytännön hyväksyminen olisi selvä vihje siihen suuntaan, että Euroopalla on lupa velkaantua lisää. Lisäksi hyvin asiansa hoitaneiden maiden lainojen korot nousisivat ja nuo kohonneet korot tunkeutuisivat kunkin maan sisälle asunto- ja muihin lainoihin.

Marxilaisittain ajatellen eurobondit vain kasvattaisivat kuvitteellisen pääoman aluetta ja kuvitteellinen pääoma tuhoaa reaalitaloutta. Tämä asia pitäisi vähitellen tuntea ja tunnistaa laajasti. Kapitalismissahan tapahtuu toistuvasti ja yhä uudelleen sellainen rivo menettely, että ensin tämä paisunut kuvitteellinen talous tuhoaa perustuotantoa (mm. vaatimalla reaalitalouden yrityksiltä vastaavia voittoprosentteja kuin mitä mielikuvituksen voimalla synnytetään pankkien hallitsemassa virtuaalitaloudessa) ja sen jälkeen poliitikot ja päättäjät odottavat kieli pitkällä, että tuo pahoinpidelty reaalitalous elpyisi jälleen nousuun.

Menettely on verrattavissa tilanteeseen, jossa henkilö pahoinpidellään huligaanien toimesta sairaalakuntoon ja sen jälkeen nuo huligaanit odottavat ja toivovat, että pahoinpidelty toipuisi sen verran että pääsisi jälleen tekemään työtä eli tahkoamaan voittoa kurittajilleen.

Surrealismia

Palataan vielä tuohon edellä mainittuun radion ykkösaamuun. Europarlamentaarikko Mitro Repo paahtoi täysillä ja sanoi mm. (ikään kuin vihjeenä komissaari Olli Rehnin suuntaan), että millään sanktiojärjestelmällä ei EU:ssa luoda tulevaisuutta. Repo sanoi, että EU:n sisällä on 8-9 toimijaa (IMF, EU-komissio, EKP jne.) eikä tieto kulje niiden välillä. Revon mukaan asiaan liittyy surrealistisia piirteitä. Koko EU-koneisto on menettänyt luottamuksensa.

Marxilla on tässä yhteydessä esillä tärkeä pääoman takaisinvirtaamisen tai paremminkin takaisinvirtaamattomuuden ongelma. Kun kuvitteellinen talous monimutkaistuu ja sen sisällä on yhä useampia toimijoita, yhä suuremmaksi tulee myös mahdollisuus, että pääoman virtaaminen jossakin kohdassa pysähtyy eli liikkeelle lähetetty pääoma ei palaa takaisin lähettäjälleen (mä tältä katkeralta tieltä koskaan, en palaa koskaan..”, kuten iskelmässä sanotaan).

Kun valitetaan suurin otsikoin, että ”Talous hyytyy EU:ssa ja Suomessa” (HS 11.11.11, avioliittojen ennätysvilkkaana solmimispäivänä), niin totta kai se hyytyy kun verenkiertoelimistö ei toimi. Verenkierto on korvattu veronkierrolla erityisesti pääomatuloissa ja yhteiskunnan yläpäässä. Seurauksena voi olla mm. aivoinfarkti (ja monissa maissa aivovienti), joka salpaa lopunkin ajattelukyvyn.

Velka – orjuutuksen muoto

Friedrich Nietzsche (1844 -1900) (josta ilmeisen aiheettomasti on tehty natsismin puolestapuhuja) totesi, että historiassa velallisen ja velkojan suhde on uskonnon ohella keskeinen ”huonon omantunnon” eli orjamielen synnyttäjä. Ja eikö tällä hetkellä ilmene selvästi, että ns. velkakriisi on sekä yksilöiden että kokonaisten kansakuntien orjuuttamisen muoto tai pikemminkin väline orjuuden säilyttämiseksi ja syventämiseksi.

On syytä muistaa, että taloudellisesti pisimmällekään edenneissä länsimaissa ei ole vielä ohitettu orjuuden historiallista vaihetta. Nykyisen orjuuden ilmenemismuoto on palkkaorjuus. ”Tämän yhteiskuntamuodon mukana päättyy siten ihmisyhteiskuntien esihistoria”, kirjoitti Karl Marx (Kansantaloustieteen arvostelua. Suom. 1970, s.18). Euroopan Unioni on pääoman sanelemien ehtojen myötä kehittymässä yhä selvemmin eräänlaiseksi kansalaisten ja kansakuntien kurissapitojärjestelmäksi.

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö hapuilee (joskin vain hapuilee) syvempää tasoa sanoessaan, että ”läntisen maailman ylivelkaantuminen on perussairaus” (HS 16.11.11). Niinistön iskulause viime presidentin vaalikampanjassa oli ”Työväen presidentti” ja hänen itsensä mukaan ajatus on edelleen voimassa. ”Työväen presidentin keskeinen sanoma on työ,” Niinistö toteaa HS:n mukaan. Tuohon voidaan todeta, että työväen presidentin sanoma on työ, mutta ei orjatyö, jollaisesta edelleen on kysymys lisäarvon riiston muodossa pisimmällekin kehittyneissä läntisissä ”demokratioissa”. Ylivelkaantuminen on orjuuden ja orjuudellisten suhteiden seuraus ja ilmenemismuoto.

Kapitalistinen talous hallitsemattomassa tilassa

Koko kapitalistinen talousjärjestelmä on kuvitteellisen talouden myötä paisumassa, pullistumassa ja monimutkaistumassa hallitsemattomaksi kokonaisuudeksi, houremaailmaksi, kuten Marx ennakoi. Porvarilliset taloustieteilijät ja poliitikot etsivät syitä järjettömiksi muuttuville ilmiöille yksityisten valtioiden käyttäytymisestä tekemällä näistä toinen toisensa jälkeen ”syntipukkeja”.

Nuo taloustieteilijät kieltäytyvät ymmärtämästä, että ”poikkeusilmiöt” johtuvat kapitalistisen tuotantojärjestelmän sisäisestä ristiriidasta eli siitä, että tuotantovoimat ovat sovittamattomassa ristiriidassa yhteiskunnassa vallitsevien omistussuhteiden kanssa.

Tämä ristiriita ilmenee yhteiskunnan ilmiöpinnalla valtioiden poikkeuksellisena käyttäytymisenä (loputtomana velkaantumisena) sekä poliittisella tasolla – Leninin ilmaisua käyttäen – jatkuvana ”ministerimylläkkänä”, jota parhaillaan todistamme Kreikan, Italian ja monen muun maan kohdalla. Peräti seitsemän EU-maan hallitukset ovat tähän mennessä kaatuneet finanssikriisin seurauksena.

Yhä enemmän tämä asetelma muistuttaa Leninin arviota, jonka mukaan yhteiskunnallinen muutos tulee välttämättömäksi silloin ”kun ’pohjakerrokset’ eivät halua vanhaa ja kun ’huippukerrokset’ eivät voi elää vanhaan tapaan” (Lenin, ”Vasemmistolaisuus”…, s.91).


Lähteitä:

EU-päättäjät pääsivät vihdoin viisauden alkuun. HS 28.10 Pääkirjoitus.
Kreikka pelaa uhkarohkeaa peliä muiden rahoilla. Helsingin Sanomat 3.11. Pääkirjoitus
Lenin, V.I. ”Vasemmistolaisuus” lastentautina kommunismissa. Kustannusliike Edistys. Moskova.
Marx, Karl: Pääoma. 3.osa. Moskova 1976.
Marx, Karl - Engels, Friedrich: Kommunistisen puolueen manifesti. Teoksessa: Marx- Engels: Valitut teokset. Osa 2, Moskova 1978 s. 319 – 371.
Marx, Karl, Kansantaloustieteen arvostelua. Pori 1970.
Radio 1:n ykkösaamu 14.11.11 (haastateltavina Jukka Tarkka ja Pauli Mäkelä)
Radio Yle 1:n ykkösaamu perjantaina 11. marraskuuta. Petri Kejosen haastateltavina europarlamentaarikot Mitro Repo ja Anneli Jäätteenmäki.
Rantanen, Miska, Niinistö: Läntisen maailman ylivelkaantuminen on perussairaus Helsingin Sanomat 16.11.11.
Salmén , Leif, Eurojohtajat epäonnistuivat taas kerran. HS 4.11.11, Mielipide.
Seppänen, Esko, Eurooppa bankstereiden armoilla. Tiedonantaja. Teoria & Politiikka 4.11.11).
TV 1:n A-studio 7.11.11. (Timo Harakka).
Ulkomaan lehtikatsaus Yle Radio1:n ykkösaamu 3.11.11.

(Seppo Ruotsalainen 17.11.2011)

Seppo Ruotsalainen

Tekijä

Ajankohtaista