Home >> Artikkelit >> Kansainvälinen Nelson Mandela -päivä 18. heinäkuuta

Kansainvälinen Nelson Mandela -päivä 18. heinäkuuta

17.07.2020 - 15:15
  • Mandela Kapkaupunki patsas Kuva Tapio Siirilä
Myös Kapkaupungissa oleva Mandelan patsas muistuttaa vapaustaistelijan 18.7. muistopäivästä. Kuva Tapio Siirilä

Muistopäivän kynnyksellä julkaisemme artikkelin, joka julkaistiin Tiedonantajan numerossa 06/2020.

– Vaikka tämä patsas on yhdestä miehestä, se symboloi kaikkia niitä, jotka vastustivat sortoa erityisesti minun maassani, sanoi Nelson Mandela vuonna 2007 Lontoossa, kun Parlamenttitalon edustalla paljastettiin miehen patsas.

Nyt yli 2,7 metrinen vapaustaistelijan pronssipatsas on laitettu laatikkoon, sillä viranomaiset pelkäävät Lontoon Black Lives Matter -protestien vaurioittavan sitä. Laatikoiduiksi päätyi samalla myös viereinen Winston Churchillin patsas, johon kesäkuun alkupuolella ilmestyneessä graffitissa todettiin ”oli rasisti”. Bristolissa 1600-luvun orjakauppias Edward Colstonin patsas päätyi protesteissa satama-altaaseen.

Mandelan lapsenlapsi Nkosi Mandela vaati Good Morning Britainin haastattelussa laatikon poistamista isoisänsä patsaan ympäriltä.

– Apartheihin vastainen taistelu Lontoossa antoi voimaa myös Etelä-Afrikan liikkeelle, joten vetoamme Lontoon viranomaisiin, että Mandela vapautetaan, sanoi Nkosi Mandela.

Morning Starin mukaan Englannissa osa äärioikeistolaisista liikkeistä on vaatinut Mandelan patsaan poistoa kokonaan.

 

Ole kuin ”Madiba”

Vuonna 2009 YK:n yleiskokous julisti 18. heinäkuuta – ”Madiban” syntymäpäivän – kansainväliseksi Nelson Mandelan päiväksi. Etelä-Afrikkalaisten toverien voitto on ollut koko ihmiskunnan voitto. Taistelu paremman ja toisenlaisen maailman puolesta jatkuu ja Mandelan testamentti antaa tälle taistelulle merkittävää poliittista pohjaa ja uskottavuutta.

Mandelan henkilökulttia vahvistavat Etelä-Afrikan yhteiskunnan mitä virallisimmat tahot: hallitus, matkailuelinkeino, kustannustalot ja opetuslaitokset sekä luonnollisesti tiedotusvälineet. ”Seuratkaa Mandelan jalanjälkiä” on julkisen television toistama slogan. Televisio-ohjelmien välissä esitetään mainosvirtaa, joka on pullollaan viittauksia entiseen ANC-johtajaan: Ole kuin ”Madiba” (Madiba on Mandelan klaani, josta mediassa on muodostunut suosittu lempinimi).

Miten tämän keskeltä on erotettavissa se todellinen Mandela, jolla on takanaan pitkä ura vapaustaistelijana?

“Juhlan aihe – ihminen ja ikoni”, otsikoi vuonna 2013 Etelä-Afrikan Valitut palat –lehti, jossa ei yleensä ylistetä vallankumouksellisia. Lehden sivuilta löytyi jo aiemmin julkaistu ”Madiban” haastattelu, jossa oli korostettu kommentteja Bill Clintonilta, Bonolta ja muilta merkkihenkilöiltä. ”Mandela on lähimpänä maallista pyhimystä”, totesi Time-lehden päätoimittaja Richard Stengal.

Miten tämän keskeltä on erotettavissa se todellinen Mandela, jolla on takanaan pitkä ura vapaustaistelijana? Maallisen pyhimyksen sädekehä, jota hänelle nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa sälytetään, pehmentää kuvan Mandelasta hymyileväksi vanhukseksi, joka suoltaa innostavia ja motivoivia sananlaskuja toinen toisensa perään.

Mandelan päivä ja miehestä meille syötetty kuva on pelkkää hyväntekeväisyyttä ja poseeraamista prinsessa Dianan, toisen maallisen pyhimyksen kanssa. ”Madiban” pitkäaikainen poliittinen koti, Afrikan kansalliskongressi, haluaa omia hänet ja pitää yllä sokeroitua imagoa. 

Vaatii kovaa työtä, jos haluaa tunkeutua kaikkien näiden kerrosten läpi ja saada Mandelasta todenmukaisemman käsityksen. 

 

Tarkempaa kuvaa Mandelasta

Mandelasta tehdyt lukuisat kahvipöytäkirjat ja hänen ”inspiroivista” viisauksistaan koostuvat tekstikokoelmat ylläpitävät tunteenomaista kuvastoa, jonka alle jäävät rosoisemmat raportit ja elämäkerrat – kuten Mandelan tovereiden Joe Slovon tai Mac Maharjin tekemät huomiot. Kumpikin oli Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen johtajia sekä ennen että jälkeen puolueen toiminnan kieltämisen 1950-luvun alussa. 

Slovon mukaan myöhemmin Mandelan ymmärrys marxilaisuudesta ja kommunistisen liikkeen historiasta syveni merkittävästi.

Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen pääsihteerinä 1990-luvun alussa toiminut Joe Slovo oli asuntoministerinä Mandelan ensimmäisessä hallituksessa maan ensimmäisten demokraattisten vaalien 1994 jälkeen. Slovon vielä työn alla oleva omaelämäkerta antaa hyvä kuvan siitä, miten Mandelan poliittiset käsitykset muotoutuivat. 

ANC:n varhaisessa vaiheessa Mandela vastusti kommunisteja ja kannatti liikkeen valtavirtaa, kansallista ja liberaaliporvarillista suuntausta. Slovon mukaan myöhemmin Mandelan ymmärrys marxilaisuudesta ja kommunistisen liikkeen historiasta syveni merkittävästi.

 

Nuoriso valmis on taistelemaan

Mandelan opettaja ja esikuva oli Walter Sisulu, vaikutusvaltainen kommunisti ja ANC-johtaja. Sisulun rooli ANC:n ja kommunistien välisen liiton toteutumisessa oli merkittävä.

Mandela, Sisulu ja Oliver Tambo perustivat ANC:n nuorisosiiven vuonna 1944. He edustivat nuorten johtajien uutta sukupolvea, joka antoi ANC:-lle aikaisempaa radikaalimman suunnan. Tämä oli hyvin tärkeää etenkin vuonna 1948, kun äärioikeistolainen, valkoista ylivaltaa ajava Kansallispuolue otti vallan ja aloitti virallisen apartheid-rotuerottelupolitiikan.

Tämän aikakauden parhaita kuvauksia ovat Mandelan paljon myyty mutta vähän luettu Long Walk to Freedom –kirja (suom. Pitkä tie vapauteen: Omaelämäkerta. WSOY 1995) sekä Padraig O’Malleyn Shades of Difference: Mac Maharaj and the Struggle for South Africa.

ANC:n ja sitä laajemman kongressiliikkeen kasvava radikaalius johti siihen, että Mandela, Sisulu, Tambo ja Slovo yhdessä muiden liikkeen johtajien kanssa ottivat aseellisen vastarinnan mukaan ANC:n toimintatapojen kirjoon.

 

Kansakunnan keihäs

1950-luvulla eräs Mandelan merkittävimmistä saavutuksista ANC:n johtajana oli saada liike kannattamaan aseellista vastarintaa. Mandela oli ensimmäinen Mkhonto we Sizwen komentaja. Mkhonto we Sizwe (Kansakunnan keihäs) muodostettiin Sharpvillen verilöylyn jälkeen vuonna 1961. 

Mandela näyttäytyy poliittisena johtajana, jonka ajattelun ja toiminnan juuret löytyvät vallankumouksellisista perinteistä.

– Lähes kolmen vuosikymmenen ajan armeijamme ja kansamme joutui käymään sotaa, sorretut vastaan etuoikeutetut. Se oli hidasta mutta intensiivistä uuvutustaistelua, muisteli Mandela vuonna 1993.

Vuoden 1963-1964 niin sanotuissa Rivonian oikeudenkäynneissä kymmenen ANC:n johtajaa tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Syytteet koskivat lähinnä aseellista vastarintaa. Tuomittujen joukossa Nelson Mandela oli ainoa, joka ei ollut Etelä-Afrikan kommunistipuolueen keskuskomitean jäsen. Oikeudenkäyntien jälkeen aseellisen siiven johtajuus lankesi Slovolle ja kommunistipuolueen Chris Hanille.

Kaikki tämä historia on luettavissa esimerkiksi ANC:n verkkosivuilla. Näiden dokumenttien valossa Mandela näyttäytyy poliittisena johtajana, jonka ajattelun ja toiminnan juuret löytyvät vallankumouksellisista perinteistä.

 


Kansainvälinen Nelson Mandela -päivä 18. heinäkuuta

Mandelan perintö säilyy ihmiskunnan muistissa ja käsissä ja sitä on syytä juhlistaa 18. heinäkuuta tekemällä niin kuin Mandela itse teki - hän toimi 67 vuotta ihmisoikeuksien, rauhan ja vapauden edistäjänä.

 

Alun uutinen ja editointi

PETRA PACKALÉN

 

Lähde:

MARK WALLER

www.tiedonantaja.fi/artikkelit/mandela-vai-madiba

Kirjoittajan artikkelit

Ajankohtaista