Home >> Artikkelit >> Perusturvaa korotettava ja järjestelmää selkeytettävä

Perusturvaa korotettava ja järjestelmää selkeytettävä

11.12.2006 - 13:57
(updated: 06.06.2016 - 13:48)
Suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä on muodostunut niin sekava ja monimutkainen, että alan ammattilaisetkaan eivät sitä enää täysin hallitse. Apua tarvitsevan kansalaisen pitää olla todellinen tuhattaituri, jotta hän osaa hakea itselleen kuuluvat etuudet. Lisäksi vaaditaan sitkeyttä, jotta jaksaa byrokratian pyörityksessä uupumatta ja rattailta putoamatta.

Kun pääosin valtion toimenpiteistä johtuen useimpien kuntien talous on kuralla, pyritään kunnissa säästämään leikkaamalla kaikkein heikompiosaisten etuuksista ja palveluista. Loppupelissä kustannukset tulevat olemaan niin yksilölle kuin yhteiskunnalle monin verroin kalliimmat.


Työttömyysturvaa

Kun ihminen jää työttömäksi, on hänen ymmärrettävä välittömästi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, sillä työttömyysturvaa maksetaan vasta ilmoittautumispäivästä lähtien. Siihen, saako työtön peruspäivärahaa vai työmarkkinatukea, on omat säädöksensä, joista ei tavallinen kuolevainen Kelan nettisivuihin tutustumallakaan välttämättä tule hullua hurskaammaksi.

Mitään logiikkaa ei ole sille, että omavastuuajat ovat eri etuuksissa erilaiset. Myöskään ns. odotusaikojen olemiselle ei ole minkäänlaisia perusteita.

On täysin mielivaltaista, että ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tulevalle työnhakijalle määrätään 5 kuukauden odotusaika, jolloin hänelle ei makseta minkäänlaista työttömyysetuutta. Työssäoloehdon täyttävä työnhakija voi saada ansiosidonnaista päivärahaa, mikäli hän kuuluu työttömyyskassaan. Muussa tapauksessa hän on oikeutettu Kelan peruspäivärahaan. Mutta näitä saavat vain työttömät, jotka ovat olleet vähintään 10 kk työssä, eivätkä ole olleet 500 päivää työttömänä. Muussa tapauksessa työtön saa työmarkkinatukea - jos sitäkään.

Esimerkiksi ilman ammatillista koulutusta oleva alle 25-vuotias ei saa edes työmarkkinatukea, ellei hän suostu työharjoitteluun - käytännössä palkattomaan työhön. Lisäksi hänen on muistettava hakea yhteishaussa tiettyyn määrään koulutuksia säilyttääkseen työharjoittelussa ollessaan työmarkkinatukioikeutensa. Ansiosidonnaisen päivärahan piiriin pääsemisen kriteerejä on tiukennettu, mikä kolahtaa etenkin niihin, jotka ovat työssä palkkatuella (ent. työllistämistukityö).

Kun ihminen tippuu peruspäivärahalta työmarkkinatuen piiriin, hänen on syytä tiedostaa, että hetken kuluttua hän voi olla täysin tuloton. Työmarkkinatuki on tarveharkintainen ja tietyn ajan jälkeen puolison suhteellisen matalatkin tulot vaikuttavat alentavasti tai jopa poistavat kokonaan oikeuden työmarkkinatukeen.

Käsitys, että jokaisella suomalaisella on oikeus tiettyyn perusturvaan, ei ikävä kyllä pidä paikkaansa. Aikuinen ihminen voi joutua puolisostaan taloudellisesti täysin riippuvaiseksi. Siinä on varmasti koetuksella paitsi talous, myös itsetunto ja ihmissuhde.

Vuoden 2006 alusta tuli voimaan laki, jossa puhutaan työmarkkinatuen passiivituen ja aktiivituen saajista. Kunnat joutuvat maksamaan passiivitukea saavien työmarkkinatuesta puolet ja näillä listoilla olevat työttömät ovat siksi erityisen syynin kohteena. Käytännössä moni vaikeasti työllistettävä henkilö onkin sitten tippunut työmarkkinatuelta kokonaan toimeentulotuelle ja saa sitäkin 20 %:lla tai jopa 40 %:lla leikattuna.

Työmarkkinatuki on tällä hetkellä yksin asuvalle henkilölle 23.50 euroa/päivä brutto ja se maksetaan viideltä päivältä viikossa. Syöminen ja asuminen maksavat kuitenkin jokaiselta viikonpäivältä.

Siispä työmarkkinatuen saajan on suunnattava seuraavaksi askelensa sosiaalitoimistoon hakemaan täydennystä toimeentuloonsa.


Toimeentulotukea

Yksin asuvan henkilön toimeentulotuen perusosa vuonna 2006 on 382 euroa/kk. Kun työmarkkinatuki 20 päivältä on nettona 376 euroa, jää toimeentulotukioikeutta perusmenoihin jonkin verran. Tämä ei kuitenkaan koske pitkäaikaistyötöntä, jolle huomioidaan laskelmaan tuloksi työmarkkinatuki kerrottuna 21.5:llä ja saadaan laskennallisena tulona arjen todellisuutta isommat tulot. Tätä periaatetta on paitsi asiakkaan, myös työntekijöiden vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Miten ihmisen voidaan edellyttää elävän olemattomilla tuloilla tai vuoden mittaan maksettavilla keskimääräisillä tuloilla?

Toimeentulotukijonot etenkin suurissa kaupungeissa ovat avun tarvitsijan kannalta kohtuuttoman pitkät. Asiointi on siirretty pääosin kaupallisen koulutuksen saaneille etuuskäsittelijöille, jotka eivät ota asiakkaita vastaan vaan asiointi tapahtuu kirjallisesti. Mikäli hakemuksesta puuttuu jokin liite, tulee asiakkaalle bumerangina lisäselvityspyyntö ja aikaa kuluu. Tästä aiheutuu monenlaisia ongelmia jo ennestäänkin tiukoilla elävälle. Jos sitten pulassaan erehtyy lainaamaan tuttavalta rahaa, mikä näkyy tiliotteessa, se voidaan huomioida tulona seuraavan kuun laskelmassa!

Kun päätöksenteko tapahtuu asiakasta tapaamatta kirjallisten hakemusten pohjalta, eivät työntekijät voi hahmottaa asiakkaan kokonaistilannetta ja ennalta ehkäisevän tuen tarvetta. Tämä usein johtaa ajan myötä ongelmien kriisiytymiseen ja kustannusten kohoamiseen.

Kun enää ei saa tapaamisaikaa edes sosiaalitoimistoon, voi vain kysyä, mihin tämä johtaa, kuka tästä hyötyy? Asiakkaan on vaikea kysellä neuvoja omaan tilanteeseensa, kun työntekijän tavoittaa vain lyhyen puhelinajan puitteissa. Tällöin ei ole mahdollisuutta perusteelliseen tilanteen selvittämiseen. Näin syntyy lukuisia väärinkäsityksiä ja asiakkaat saavat virheellistä tietoa oikeudestaan toimeentulotuen hakemiseen. Moni ei sitten edes jätä hakemusta, vaikka olisikin avun tarpeessa. Velkakierre kasvaa ja ongelmat kasautuvat.

Kuntien toimeentulotukilinjaukset ovat tiukentuneet ja päätöksiä tekevillä etuuskäsittelijöillä ei ole oikeutta harkinnanvaraisen tuen myöntämiseen. Monen asiakkaan ja työntekijänkin kokemukset ovat tänä päivänä sellaiset, että työntekijöille annetut ohjeistukset hipovat laillisuuden rajoja. Jos asiakas on esimerkiksi jättänyt hakemuksen vasta loppukuusta, eikä hänellä ole esittää maksamattomia laskuja, voidaan todeta hänen "tulleen toimeen muulla tavoin", eikä tukea myönnetä takautuen ko. kuukaudelle. Kun 80-luvulla sosiaalitoimen työntekijöiden tehtävänä oli tiedottaa kuntalaisille heidän oikeuksistaan erilaisiin etuuksiin, niin nykypäivänä on vallalla kirjoittamaton kielto tällaisesta tiedottamisesta.

Asiakkaiden lisääntyneet valitukset sosiaalilautakunnille, kantelut lääninhallituksille ja yhteydenotot sosiaaliasiamiehiin kertovat korutonta kieltä siitä, että "oikeutta maas´ei saa, ken itse sit´ei hanki". Ja kuka ei jaksa hakea oikaisua väärään päätökseen, hänelle sitä viranomaisten taholta harvemmin itse oikaistaan.

Asiakastyötä tekevät työntekijät ovat näinä aikoina sosiaalitoimessa puun ja kuoren välissä, kun johdon taholta tulevat vaatimukset ja asiakkaiden tarpeet eivät kohtaa. Omien eettisten periaatteiden vastaiset ohjeet aiheuttavat ristipaineita arjen toiminnassa. Tilanteet johtavat työntekijöiden uupumiseen ja kyynistymiseen. Hälyttävää on, että työntekijät eivät saa tukea asiakaslähtöiselle työlle omasta organisaatiosta. Moni kokee voimattomuutta ja keinottomuutta. Paljon ovat lisääntyneet myös työntekijöiden yhteydenotot sosiaaliasiamieheen, mikä lienee aika uusi ilmiö.

Ennalta ehkäisevän toimeentulotuen ja harkinnan käytön vähentämisellä sekä ohjeistuksen tiukentamisella on kunnissa säästetty toimeentulotukimenoissa. Mutta onko oikein, että kaikkein heikoimmin toimeentulevan väestön kustannuksella kunnissa haetaan säästöjä? Vallankin kun on ilmiselvää, että ne eivät lopulta tule olemaan mitään säästöjä.


Kannustavuuttako?

Erilaiset pätkätyöt ja vuokratyö ovat yhä yleisempiä yhteiskunnassamme. Moni työtön ehkä ajattelee kohentavansa talouttaan ja ottaa vastaan lyhyenkin työpätkän. Mutta ennen pitkää hän havaitsee joutuneensa ojasta allikkoon. Kun työ loppuu, joutuu työttömyysturvaa odottelemaan kohtuuttoman kauan ja pienenkin palkkatulon vaikutus voi olla dramaattinen seuraavan kuun tuloihin.

Satunnaisesti pätkätöitä tekevän on myös osattava huomioida vaikutukset muuhun toimeentuloturvaan kuten asumistukeen ja toimeentulotukeen. Jos on tienannut vähänkin liikaa, saattaa odotettavissa olla päätös asumistuen liikamaksusta ja takaisinperinnästä. Jos on yhteiskunnallisesti aktiivinen ja osallistuu vaikkapa luottamustoimiin, joista maksetaan kokouspalkkioita, ei niillä pääse lihottamaan pankkitiliä. Ne vähentävät suoraan toimeentulotukea ja vaikuttavat myös asumistukeen. Ei työtön pääse rikastumaan, koska lisätulo vähentää suoraan muita tuloja. Köyhyys pysyy vakiona - ellei peräti kasva.


Eläkettä

Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien määrä on pysynyt suurena kaikenlaisesta tempputyöllistämisestä huolimatta. Uudet työpaikat ja usein kouluttamattomat, ikääntyneet työttömät eivät kohtaa. Vaikuttaa siltä, että ongelman edessä nostetaan kädet pystyyn ja todetaan ajan hoitavan ongelman.

Tästä seurauksena köyhää työttömyyttä seuraa köyhä vanhuus. Eläkkeen määrä jää kovin vaatimattomaksi. Jo tänä päivänä yhä useampi vanhus on taloudellisissa vaikeuksissa, kun eläke ei riitä kohoaviin terveydenhuollon maksuihin ja muihin kuluihin. Yksityistämisen myötä julkisen sektorin palveluiden osuus vähenee ja periaate "rahalla saa" toteutuu enenevässä määrin. Myös kunnallisten palvelujen maksuja nostetaan niin, että paljon apua tarvitsevan vanhuksen tulot menevät pääosin erilaisten kotihoidon -ym palvelumaksujen maksamiseen. Kunnat ovat leikanneet myös vammaispalveluja ja sen myötä moni vammainen joutuu jäämään yksin neljän seinän sisälle, koska omat varat eivät riitä avustajan tai matkojen maksamiseen.

Pahoinvointi yhteiskunnassamme näkyy nuorten lisääntyneenä psyykkisenä sairastumisena. Tutkimusten ja työkokeilujen tulokset jäävät puolitiehen, kun esimerkiksi terapiaan pääsy on vaikeaa palvelujen leikkaamisen vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeen saaminen voi sairastuneelle toisaalta olla helpotus, mutta toisaalta elinikäinen tuloloukku. Nuorelle ei ole ehtinyt karttua työeläkettä ja pelkkä kansaneläke on tasoltaan niin matala, että vähänkin suurempien sairaskulujen myötä on hakeuduttava toimeentulotukiluukulle. Tulevaisuus ei siis näytä ruusuiselta. Sama koskee myös nuorten kasvavan pätkätyöläisjoukon vanhuutta.


Opintotukea

Erilaisten sosiaalietuuksien minimitaso on niin matala, että sellaisen varassa toimeen tuleminen on mahdotonta. Käytännössä on osattava kulkea byrokratian viidakossa hakemassa täydennystä esim. asumistuesta ja toimeentulotuesta.

Opiskelijat ovat yhteiskunnassamme sikäli poikkeuksellinen ihmisryhmä, että heille ei myönnetä edes toimeentulotukea, elleivät he ensin ole hakeneet elämiseensä opintolainaa. Etenkin keskiasteen opintotuki on kuitenkin niin matala, että toimeentulotukioikeutta jää, vaikka lainankin olisi hakenut.

Opiskelijalla ei aina ole mahdollisuutta opiskella kesällä ja saada siten opintotukea. Kesätyötkään eivät kaikkialla irtoa helposti. Mutta asua ja syödä pitää kesälläkin. Näin etenkin opiskelijapaikkakuntien sosiaalitoimi ruuhkautuu kesällä opiskelijoiden toimeentulotukihakemuksista. Jälleen kerran valtion toimet lisäävät kuntien kustannuksia ja ihmisiä siirretään luukulta toiselle.


Asumiseen tukea

Miltei 10 vuotta ehti olla voimassa toimeentulotuen perusosaan sisältynyt

7 %:n omavastuu, joka poistui pitkällisen kamppailun tuloksena 1.9.2006. Tätä perusteltiin aikoinaan sillä, että näin köyhät hakeutuisivat halvempiin asuntoihin ja saataisiin säästöä aikaan. Jo tuolloin alan työntekijät ja järjestöt varoittivat toimeentulo-ongelmista ja häädöistä, koska perustelut tiedettiin epärealistiseksi.

Mutta kun nyt täkkiä vähän jatkettiin poistamalla tuo 7 %:n omavastuu, on toimeentulotuessa hyväksyttävien kohtuullisten asumiskulujen euromääriä tiukennettu monissa kunnissa eri puolilla maata. Vaikka asumiskustannukset ovat kohonneet, ei asiakkaiden ja työntekijöiden esityksiä kuulla. Virkamies- ja poliittinen johto on niin etäällä arjesta, että se kuvittelee toimeentulotukiasiakkaiden elävän lakimuutoksen jälkeen leveästi.

Asumistuen määräytymiskriteerit ovat hyvin monimutkaiset, eikä kukaan arkielämässä pysty hankkimaan sellaista asuntoa, johon saisi optimaalisen asumistuen. Neliöitä ei saa olla liikaa eikä liian vähän, sama koskee neliövuokraa ja perheenjäsenten lukumäärää. Asumiskustannukset monilla paikkakunnilla ovat keskimäärin suuremmat kuin, mitä asumistuessa hyväksytään. Melkoisen riskin ottaa kimppakämppään muuttaja, koska sellaisessa kaikkien asujien tulot vaikuttavat kaikkien asumistukeen. Jos kaikki ovat köyhiä, ei hätää. Mutta jos yksi porukasta saa töitä, hänen tulonsa vaikuttavat kaikkien muidenkin asumistukeen. Yhteiskunta kannustaa näin toisaalta yksilölliseen asumiseen, mutta toisaalta pienistä vuokra-asunnoista on suurin pula.

Ihmisten elämäntilanteet muuttuvat, mutta asumistuessa ei huomioida muutoksia kovin joustavasti. Esimerkiksi tulojen on pienennyttävä vähintään 160 eur/kk, jotta ns. välitarkistus tehdään. 1.3.2006 voimaan tulleen lain mukaan työtulojen vaikutus asumistukeen huomioidaan vasta kolmen kuukauden jälkeen, mikäli on kyse pitkäaikaistyöttömän työllistymisestä. Tämä on tietysti positiivinen asia, mutta on huomioitava, että Kela määrittelee pitkäaikaistyöttömän henkilöksi, " joka on viimeisen vuoden ajan saanut yhtäjaksoisesti työttömyysturvaa". Siis, jos sairauden tai muun syyn takia työttömyysturvan maksussa on ollut pienikin katkos, ei henkilö kuulu tämän poikkeuksen piiriin.


Loppu luukuttamiselle

Monien ihmisryhmien saaman sosiaaliturvan taso on reaalisesti laskenut tässä vaurastuvassa Suomessamme. Lapsiperheiden asemaa on heikennetty monin tavoin. Eläkeläisiä pilkataan 5 euron eläkkeen korotuksella. Moni putoaa kokonaan viimesijaisen toimeentulotuen piiriin.

Köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi ja ihmisarvoisen elämän edellytysten turvaamiseksi tarvitaan toimeentuloturvan vähimmäistason tuntuvaa korottamista. Siihen meidän rikkaassa yhteiskunnassamme on varaa. Sen sijaan köyhien juoksuttaminen luukulta toiselle on epäinhimillistä ja tulee niin yksilöille kuin myös yhteiskunnalle sekä taloudellisesti että inhimillisesti kalliiksi. Siihen meillä ei totta totisesti ole varaa. On aika tehdä jako uusiksi ja korjata kaikkein heikoimmin toimeentulevien ihmisten asemaa.



Riitta Tynjä, sosiaalityöntekijä, kaupunginvaltuutettu SKP:n perusturvavihkossa 26.11.06:

Tekijä

Ajankohtaista