Etusivu >> Puolue >> Puolueen historia

Puolueen historia

SKP:n perustaminen

Suomen kommunistinen puolue perustettiin elokuussa 1918. Puolue syntyi vanhan työväenpuolueen ja vuoden 1918 Suomen työväenvallankumouksen opetuksista. Sen perustajat olivat valkoista terroria Neuvosto-Venäjälle ja Ruotsiin paenneita vanhan työväenpuolueen johtohenkilöitä, kuten O.W.Kuusinen, Yrjö Sirola, Kullervo Manner ja Edvard Gylling.

SKP:n tarkoituksena on työväenluokan ja muiden alistetussa asemassa olevien etujen puolustaminen. Puolueen päämääränä on sosialismi ja kommunismi, kaikenlaisesta riistosta ja alistamisesta vapaa uudenlainen sivilisaatio.

SKP nojaa toiminnassaan Marxin, Engelsin ja Leninin luomaan tieteellisen sosialismin teoriaan, joka kehittyy tutkimuksen ja työväenliikkeen kokemusten kautta.

Maanalainen kausi

Aluksi SKP joutui toimimaan maanalaisena. Vainottunakin se puolusti rauhan, demokratian, sosialismin ja ihmisyyden asiaa. Puolue rakensi työväen yhteisrintamaa ja yhteisrintamaa sotaa ja fasismia vastaan. Sadat kommunistit tuomittiin mielipiteidensä takia vuosiksi vankilaan, eräät jopa kuolemaan. Valkoisen Suomen vainojen lisäksi SKP joutui kokemaan raskaasti myös stalinilaisen terrorin.

Demokraattinen yhteistyö

Sotien jälkeen SKP sai syksyllä 1944 lailliset toimintaoikeudet. SKP oli Suomen kansan demokraattisen liiton perustajia, kasvoi joukkomittaiseksi puolueeksi ja osallistui vaaleihin SKDL:n listoilla. SKDL osallistui vuosina 1945-48 ns. kolmen suuren hallitukseen.

SKP on pyrkinyt rakentamaan demokraattista yhteistyötä oikeistoa ja suurpääomaa vastaan. SKP on ollut monien yhteiskunnallisten uudistusten, työelämän kehittämisen, demokratian laajentamisen ja rauhanpolitiikan aloitteentekijä. Kommunisteille toiminta rauhan-, ammattiyhdistys- ja kansalaisliikkeissä on etusijalla.

SKP oli ensimmäisiä kommunistisia puolueita, joka kirjasi ohjelmaansa rauhanomaisen siirtymisen sosialismiin. Puolue tuomitsi stalinismin jo 50- ja 60-luvulla. 80-90-lukujen vaihteessa puolue teki kriittiset ja itsekriittiset arviot Neuvostoliiton kokemuksista ja hajoamisesta. SKP:n ohjelmassa hahmotellaan tietä nykyaikaiseen 2000-luvun sosialismiin.

Hajaannuksen kausi

SKP:n historiaan liittyy vaikea ja pitkä, 1960-luvulla alkanut hajaannuksen kausi. Erimielisyydet koskivat mm. suhtautumista hallituspolitiikkaan, tulopolitiikkaan, Neuvostoliittoon, SKP:n ohjelmaan, jäsendemokratiaan ja viime kädessä kommunistisen puolueen tarpeellisuuteen.

Kiistat johtivat 1985 avoimeen hajaannukseen, kun ns. paperijäsenillä enemmistöasemansa varmistanut Arvo Aallon johtama keskuskomitean enemmistö erotti lähes puolet SKP:n järjestöistä ja jäsenistä. Erotetut jäsenet ja järjestöt jatkoivat toimintaa SKP-yhtenäisyyden nimellä ja osallistuivat vaaleihin Demokraattisen Vaihtoehdon puitteissa.

Arvo Aallon johtama SKP:n keskuskomitea sijoitti suuren osan puolueen varoista pörssipeliin, joka johti konkurssiin. Erottamiset puolestaan todettiin sittemmin oikeudessa laittomiksi.

1990-luvun alussa Vasemmistoliiton perustaminen kokosi erilaisia kommunisteja, kansandemokraatteja ja punavihreitä yhteiseen toimintaan uudentyyppisessä liitossa.

Osallistuminen Paavo Lipposen johtamaan hallitukseen kokoomuksen kanssa ja suuntautuminen Vasemmistoliiton kehittämiseen liiton sijasta tavanomaiseksi parlamentaariseksi puolueeksi johti kuitenkin Vasemmistoliiton sisäisten erimielisyyksien kärjistymiseen. Vasemmistoliiton johto erotti SKP:n toimintaa jatkavat kommunistit ja SKP:n järjestöt. Vasemmistoliitolle tehtiin säännöt, joissa kiellettiin SKP:n jäsenten oikeus kuulua Vasemmistoliittoon.

SKP:n uusi tuleminen

Vuonna 1994 pidetyssä edustajakokouksessa päätettiin toiminnan jatkamisesta SKP:n nimissä, puolueen ohjelmaa, sääntöjä ja toimintaa uudistaen. SKP merkittiin uudelleen puoluerekisteriin 1997. Vuonna 1994 hyväksytty ohjelma uudistettiin vuonna 2007.

Nykyisin SKP:ssä on noin 2 500 jäsentä, 14 piirijärjestöä ja toista sataa osastoa.

SKP:n äänenkannattaja on kerran viikossa ilmestyvä Tiedonantaja-lehti. Tiedonantaja julkaisee myös verkkolehteä tiedonantaja.fi.

SKP osallistuu kommunististen puolueiden kansainväliseen yhteistyöhön ja on jäsenenä Euroopan vasemmistossa.

SKP:llä on jäseniä kymmenessä kunnanvaltuustossa, joukossa myös isoja kaupunkeja kuten Helsinki, Jyväskylä ja Tampere. Sen jälkeen kun Vasemmistoliitto erotti kommunisteilta jäsenyyden Vasemmistoliitossa ja torjui myös vaaliyhteistyön, on SKP osallistunut eduskuntavaaleihin omilla ehdokaslistoilla, joissa on mukana myös sitoutumattomia ehdokkaita.

Vasemmistoliitto on torjunut vaaliyhteistyön SKP:n kanssa. Tämän seurauksena vasemmisto on saanut vähemmän kansanedustajia.

SKP on pyrkinyt myös yhdistämään kommunistien voimia. Jo 80-luvulla SKP:stä irtaantunut KTP (nykyisin noin 100 jäsentä) ja lähinnä KTP:stä erotettujen toimesta perustettu STP (muutama kymmenen jäsentä) ovat kuitenkin kieltäytyneet voimien yhdistämisestä.

SKP tekee yhteistyötä Demokraattisen naisverkoston ja Kommunistisen nuorisoliiton kanssa.

SKP pyrkii kokoamaan uusliberalismin ja suurpääoman vastaista radikaalia vasemmistolaista ja punavihreää yhteistyötä. Keskeistä tässä on toiminta ay-liikkeessä sekä rauhan-, asukas-, ympäristö- ja muissa kansalaisliikkeissä, sosiaalifoorumeissa jne.

SKP:n vaiheista löytyy lisää tietoa muun muassa teoksesta "Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksän vuosikymmentä" (julkaisija TA-Tieto Oy, 2008).