Home >> Artikkelit >> Koronakriisi kärjistää talouden epätasa-arvon

Koronakriisi kärjistää talouden epätasa-arvon

27.03.2020 - 12:45

Rahaa ei voi syödä ja se käy huonosti vessapaperiksi. Silti jotkut ihmiset rakastavat sitä niin paljon, että haluavat kerätä sen kaiken itselleen ja omistavat siihen koko elämänsä. Olemme nyt tilanteessa, jossa 26 ihmistä omistaa yhtä paljon kuin puolet maailman ihmisistä.

Kun koronavirus voi nyt iskeä kaikkiin ihmisiin, on näiden 26 ihmisen valtava omaisuus ihmiskunnan köyhemmän puolikkaan suuri uhka. Sen takia he eivät tule saamaan hoitoa, eikä heidän yhteiskunnillaan ole pääsääntöisesti varaa järjestää tehokkaita kampanjoita viruksen kuriin saamiseksi.

26 maailman rikkainta ihmistä: Jeff Bezos, Bill Gates, Warren Buffett, Bernald Arnault, Carlos Lim Heru, Amancio Ortega, Larry Ellison, Mark Zuckerberg, Michael Bloomberg, Larry Page, Charles Koch, David Koch, Mukesh Ambani, Sergey Brin, Francoise Bettencourt Meyers, Jim Walton, Alice Walton, Rob Walton, Steve Ballmer, Ma Huateng, Ma Jack, Hui Ka Yan, Beate Heister & Karl Albrecht Jr., Sheldon Adelsson, Michael Dell ja Phill Knight.

Olisi varmasti kaikille helpompaa ajatella, että nämä ihmiset ovat syypäitä tilanteeseen. Että he ovat niin ylimaallisen ahneita, että ovat keränneet kaikkien muidenkin rahat omiin taskuihinsa. Valitettavasti asia ei ole niin, sillä silloinhan näiden ihmisten poistaminen tai omaisuuden takavarikoiminen heiltä ratkaisisi ongelman tuota pikaa.

Kapitalismin jatkuvan kasvun pakko

Taustalla on rakenteellinen ongelma. Kapitalistinen talousjärjestelmämme johtaa vääjäämättä pääomien kasaantumiseen, eikä sillä maailman köyhien kannalta ole suuresti eroa, kasaantuvatko ne yksittäisille henkilöille vain esimerkiksi maailman suurimpiin yrityksiin. Kun suuret omaisuusmassat toimivat samoilla markkinoilla, ne alkavat myös sekoittua. Ihmisillä ei ole väliä, sillä tärkeintä on pääoma, sen kierto, sekä ennen kaikkea yhä kiihtyvä kasautuminen ja kasvu.

Kapitalismi tarvitsee jatkuvan kasvun ja laajenemisen, koska kapitalisti pyrkii saamaan voittoa ja työntekijöille ei siten voi maksaa kuin osan heidän tuottamastaan lisäarvosta. Lisäarvo ei ole sama asia kuin voitto, mutta jos et ole tutustunut marxilaiseen käsitteistöön, niin tässä sen voisi niin ymmärtää. 

Pääomasta osa menee tuotantovälineisiin ja osa muuhun toimintaan liittyviin kuluihin, kuten energiaan, raaka-aineisiin tai viranomaisten asettamiin maksuihin ja veroihin. Näin ollen työntekijät eivät voi pitää kapitalismissa tuotantoa käynnissä, koska heillä ei yksinkertaisesti ole siihen varaa. Jos taas tuotteita tuotettaisiin vain toisille kapitalisteille, voisi kasvua saada vain poistamalla muita kapitalisteja, mutta se tie olisi nopeasti loppuun kuljettu.

Kapitalismi on etsinyt tätä välttämätöntä kasvua ensin siirtomaista, kunnes maailma tuli jaetuksi. Sittemmin kasvua on haettu tuotannosta irtautuneesta finanssikapitalismista, jossa rahaa tehdään rahalla. Etenkin viimeisimpien talouden lamojen ja taantumien aikana syntyneet kriisit on ratkottu myös laajentamalla kapitalismin pelikenttää  perinteisesti valtion hallussaan pitämille alueille, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Nyt kun koronaviruksen pysäyttämisen toimet ovat iskeneet myös talouteen, tullaan näkemään uusi kasvun paikan hakeminen sen jälkeen kun laman aiheuttama omaisuuden uusjako on saatu hyvään käyntiin.

Kapitalismin pääomien kasaantumisesta ja kasvun pakosta helppolukuinen ja kompakti esitys Teppo Eskeliseltä löytyy tämän linkin takaa, mikäli aihe kiinnostaa enemmän. 

Ongelmallista tästä tekee se, että kapitalismin jo käytettyä aiemmin luetellut kasvun suunnat, on vaikea keksiä, mihin se seuraavaksi voi laajentua. Keskuspankkien jatkuvat massiiviset tukitoimet ovat viime aikoina olleet se moottori, jolla on vältetty ajautuminen lamaan. Nyt kun niihin vaikeuksiin yhdistyy koronaviruksen aiheuttaman laajan epidemian uhan vaatimien toimien aikaansaama äkkipysäys, ei keskuspankkien tuesta ole pelastukseksi tähän pääoman hätään.

Osan ratkaisuista olemme jo nähneet, kun työnantajat kiirehtivät ottamaan poikkeustilan etujensa ajamisen välineeksi. Työntekijöiden aiheuttamia kustannuksia pyritään keventämään ja heidän oikeuksiaan heikentämään. Valtion odotetaan ottavan vastattavakseen etenkin suuryritysten velkoja . Ja ihan nurkan takana on hetki, jolloin aletaan vaatia sosiaaliturvan heikentämistä nyt kun siihen on koronakriisin kokoinen tekosyy.

Mikä sitten vaihtoehdoksi?

Juuri nyt olisi mahdollisuus myös kääntää pelikenttää ja muuttaa säännöt. On käynyt ilmeiseksi, että yhteiskuntaa ei kriisiaikana kannattelekaan pörssimeklari tai startup-yrityksen pöhinävastaava. Oikeasti tarpeellista ja välttämätöntä työtä tekevät siivoojat, hoitajat, kaupankassat, kuljettajat… Samat duunarit, joiden etuja on poljettu urakalla vuosikymmeniä ja kerrottu miten juuri heidän palkankorotuksensa koituvat kaikkien turmioksi.

Tässä tilanteessa järkevintä olisi sulkea kaikki ylimääräinen liiketoiminta ja keskittää voimat julkisten palveluiden pyörittämiseen ja vahvistamiseen. Samalla tulisi taata kaikkien ihmisten, myös työttömiksi jäävien yrittäjien, toimeentulo niin, ettei kenenkään tarvitse esimerkiksi nähdä nälkää tai jättää tarpeellista lääkitystään ottamatta talousongelmien takia. Suuryritykset on jätettävä selviytymään itsekseen ja sen sijaan virusepidemian aiheuttamat menetykset on korvattava työttömiksi jääville ja pienyrityksille.

Samalla meidän on otettava yhteiskunnassa suunta kohti vahvempaa valtionohjausta ja laajempaa julkista sektoria. Se on tutkitusti parasta vastalääkettä myös pääomien kasautumiselle, josta lähdin liikkeelle. Vahva demokraattisesti johdettu valtio kykenee pitämään kansalaisistaan huolta myös kriisitilanteissa ja ennen kaikkea puolustautumaan pääoman kasautumisen ja jatkuvaa voiton kasaamisen pyrkimystä vastaan.

Tämä ei ole ainoastaan meidän kommunistien vaatimus, vaan näitä toimenpiteitä suositteli myös Oxfam tammikuussa julkaistussa raportissaan, joka keskittyi tarkastelemaan mahdollisuuksia köyhyyden vähentämiseen.

Oxfamin mukaan hallitusten on kuunneltava kansalaisiaan ja heidän näkemyksiään epätasa-arvoisuuden poistosta. Niiden on myös asettava itselleen sitovat tavoitteet ja työskenneltävä ainakin kolmella osa-alueella, jotka ovat:

  1. Maksuttoman julkisen terveydenhuollon varmistaminen kaikille. Terveydenhuollon yksityistäminen on ehdottomasti lopetettava. Kaikille on myös tarjottava riittävä sosiaaliturva.

  2. Naisten ja heidän tekemänsä maksuttoman työn huomioiminen on epätasa-arvon poistamisessa keskeistä. Naisia on kuultava myös budjettipäätöksissä. Erityisen tärkeää on tarjota julkisena palveluna sähkö, vesi ja lastenhoito.

  3. Rikkaiden ja yritysten aliverotus on ehdottomasti lopetettava. Omaisuutta ja pääomaa on verotettava nykyistä enemmän, eikä verokilpailua maiden välillä pidä jatkaa. Yritysten ja superrikkaiden mahdollisuudet verojen välttelyyn ja veropakolaisuuteen on eliminoitava. Maailmanlaajuisesti on luotava reilu verotusjärjestelmä, jonka luomiseen osallistuvat myös kehittyvät maat.

Oxfamin koko raportti Public good or private wealth   

Oxfamin ehdotuksiin kannattaa tarttua juuri nyt koronakriisin uhatessa myös taloutta. Vaara on, että ellei sen linjauksia huomioida, päädytään kriisin varjolla vain tehostamaan jo olemassa olevaa epätasa-arvoa, jolloin maailman köyhien tilanne vaikeutuu entisestään.

Kriisien aikana syntyy myös mahdollisuuksia parannuksiin. Ne eivät kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan ne vaativat poliittisesti aktiivisten ihmisten yhteistä toimintaa asioiden muuttamiseen. Sellaisen muutosvoiman valmistelun voisi aloittaa vaikka jo nyt koronakaranteenissa istuessa. Keitä sinä kutsuisit mukaan? Kenen kanssa voisit tehdä yhteistyötä?

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Ajankohtaista