Etusivu >> Kunnolliseen perusturvaan löytyy varoja

Kunnolliseen perusturvaan löytyy varoja

25.01.2019 - 11:45
(updated: 25.01.2019 - 13:59)
  • 1200 € perustulolle löytyy myös rahoitus.

SKP esittää 1200 euron kuukausittaista perusturvaa verottomana kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille ja muuten maassa vakituisesti asuville ja oleskeluluvan saaneille niissä elämäntilanteissa, joissa heillä ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään tai saada muutoin riittävää toimeentuloa työttömyyden, opiskelun, sairauden, vanhuuden tai muun syyn vuoksi.

Kyseessä olisi todella merkittävä uudistus, joka poistaisi Suomesta köyhyyden ja parantaisi huomattavasti laajojen kansanryhmien elämänlaatua. Toisaalta uudistusta ei myöskään ihan hetkessä toteuteta. Esitämme uudistuksen toteuttamista nostamalla ja yhtenäistämällä toimeentuloturvan minimitasot vaiheittain esimerkiksi seuraavan eduskuntakauden aikana, neljässä vuodessa.

SKP:n aloitteessa ei ole kyse vain erillisestä sosiaaliturvan uudistamisesta. Se on osa politiikan uutta suuntaa, jossa tuloja, työaikaa ja koulutusmahdollisuuksia jaetaan uudelleen. Samalla kun torjutaan köyhyyttä, luodaan lisää työpaikkoja, uutta arvoa ja jaettavaa.

SKP:n esittämien uudistusten tavoitteena on perusturvan parantamisen ohella vähentää perusturvan tarvetta. Esimerkiksi työllisyyden parantuminen vähentää perusturvaa tarvitsevien määrää. Sen takia on vaikea laskea uudistuksen todellista hintaa, mutta yritetään arvioida.

Uudistuksen perustelut

 

Paljonko perusturva maksaisi?

Perusturvauudistuksen hintalappua voi arvioida ainakin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin voi arvioida etuuskohtaisesti, mitä maksaa etuuksien korottaminen 1 200 euroon kuukaudessa. Toiseksi kustannuksia voi arvioida verotietojen perusteella. Tarkastellaan ensin eri etuuksia.

 

Työttömyysturva

Työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat tällä hetkellä 32,40 euroa päivältä. Niitä maksetaan viideltä päivältä viikossa mukaan lukien arkipyhät.

Peruspäivärahaa maksettiin vuonna 2017 keskimäärin 32,1 euroa 8,9 miljoonalta päivältä keskimäärin 33 000 työttömälle kuukaudessa (valtion vuoden 2019 talousarvioesityksen momentti 33.20).

Jos tämä päiväraha korotetaan 55,80 euroon (= 1 200 euroa/kk per 21,5 päivää/kk), pitää päivärahaa korottaa 55,80 – 32,10 = 23,70 euroa eli yhteensä 23,7 x 8,9 miljoonaa = 211 miljoonaa euroa.

Työmarkkinatukea maksettiin keskimäärin 32,8 euroa 52 miljoonalta päivältä keskimäärin 199 000 työttömälle kuukaudessa. Tämän korottaminen 55,80 euroon maksaisi 23 x 52 miljoonaa = 1 196 miljoonaa euroa.

Näihin on lisättävä vielä ne ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat, joiden työttömyysturva jää alle 1 200 euron kuukaudessa. Näin käy, jos työttömyyttä edeltävä palkka on ollut alle 1 900 euroa kuukaudessa. Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta maksettiin 36,4 miljoonalta päivältä 141 000 työttömälle vuonna 2017.

Tarkkojen tietojen puutteessa joudutaan tekemään kaksi oletusta. Ensinnäkin oletetaan, että ansiosidonnaista korvausta saavista kymmenesosalla korvaus jää alle 1 200 euron kuukaudessa. Toiseksi oletetaan, että heidän korvauksensa on keskimäärin 1 000 euroa kuukaudessa. Näillä oletuksilla voidaan laskea, että ansiosidonnaisen korvauksen korottaminen 1 200 euroon maksaisi 34 miljoonaa euroa.

Yhteensä työttömyysturvan menot kasvaisivat 1 441 miljoonaa euroa.

Tässä ei ole otettu huomioon sitä, että peruspäivärahan korottaminen nostaa automaattisesti myös ansiosidonnaista päivärahaa, jos nykyisiä säädöksiä ei muuteta. Jos peruspäiväraha korotetaan 32,40 eurosta 55,80 euroon, se maksaisi valtiolle tämän takia vielä yli 600 miljoonaa euroa.

Toisaalta työttömyyskassojen omia varoja säästyisi, koska ne maksavat 45 prosenttia päiväpalkan ja peruspäivärahan erotuksesta ja tietyn tulorajan ylittävästä erotuksesta 20 prosenttia. Peruspäivärahan noustessa tämä erotus pienenee. Niiden varoja säästyisi noin 300 miljoonaa euroa, joten nettokustannus julkiselle sektorille olisi yli 300 miljoonaa euroa.

Toinen vaihtoehto on muuttaa säädöksiä siten, että yli 1 200 euron ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavien korvaus ei muuttuisi. Tässä laskelmassa lähdetään tästä vaihtoehdosta.

 

Eläkkeet

Eläketurvakeskuksen tilastotietokannasta löytyy tietoja kaikkien eläkkeensaajien eläkkeiden suuruusjakaumasta vuonna 2017. Suomessa asui tuolloin 165 000 eläkeläistä, joiden kokonaiseläke oli alle 800 euroa kuukaudessa, 151 000 eläkeläistä, joiden eläke oli 800 – 999 euroa ja 208 000 eläkeläistä, joiden eläke oli 1 000 – 1 199 euroa. Kokonaiseläke sisältää työeläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen, kansaneläkkeen, takuueläkkeen ja perhe-eläkkeen, mutta ei osa-aikaeläkettä eikä osittaista varhennettua vanhuuseläkettä.

Jos oletetaan, että näiden tuloryhmien keskieläkkeet olivat vastaavasti 700, 900 ja 1 100 euroa, voidaan laskea, että heidän eläkkeidensä korottaminen 1 200 euroon kuukaudessa maksaisi 1 784 miljoonaa euroa.

Voi myös arvioida, että tulevina vuosina 1 200 euron perusturvan tarve eläkeläisten parissa pienenee, kun pelkän kansaneläkkeen ja takuueläkkeen varassa elävien määrä vähenee. Yhä useampi eläkeläinen saa työeläkettä, koska uudet eläkeläiset ovat tehneet koko työuransa työeläkejärjestelmän voimassaoloaikana.

 

Opintotuki

Kansaneläkelaitoksen opintoetuustilaston mukaan (taulukko 4) vuoden 2017 joulukuussa opintorahaa maksettiin 212 000 opiskelijalle. Vuoden 2017 aikana opintorahaa saaneita oli enemmän, mutta joulukuun tieto kuvaa hyvin opintorahaa keskimäärin saavien määrää. Jos opintoraha olisi 1 200 euroa yhdeksän kuukauden ajalta vuodessa, voidaan tästä laskea, että se maksaisi yhteensä 2 290 miljoonaa euroa.

Tästä pitää vähentää valtion vuoden 2019 talousarvioesityksen (momentti 29.70) mukainen opintotuki (opintoraha, asumislisä, ateriatuki ja koulumatkatuki), jota arvioidaan maksettavan yhteensä 526 miljoonaa euroa, joten opintotuen menojen nettolisäys olisi 1 764 miljoonaa euroa.

 

Sairauspäiväraha

Sairauspäivärahaa maksetaan arkipäiviltä mukaan lukien lauantait eli keskimäärin 25 päivältä kuukaudessa. Tällöin 1 200 euron perusturvaa vastaava sairauspäiväraha on 48 euroa päivässä.

Kansaneläkelaitoksen tilastollisen vuosikirjan mukaan (taulukko 62) sairauspäivärahaa maksettiin 14,1 miljoonalta päivältä vuonna 2017. Taulukko 65 sisältää tietoja sairauspäivärahoista suuruusluokittain (alle 20 euroa, 20 – 30 euroa, 30 – 40 euroa jne.). Päivärahan saajista 90 000 henkilöllä (31 prosentilla) päiväraha jäi alle 50 euron. Näiden tietojen pohjalta voidaan karkeasti laskea, että pienimpien päivärahojen korottaminen 48 euroon maksaisi 72 miljoonaa euroa.

 

Vanhempainpäiväraha

Vanhempainpäivärahan minimitason pitää myös olla 48 euroa.

Samojen KELA:n tilastollisen vuosikirjan taulukoiden mukaan vanhempainpäivärahaa maksettiin 14,5 miljoonalta päivältä. Päivärahan saajista 35 000 vanhemmalla (24 prosentilla) päiväraha jäi alle 50 euron. KELA:n vuosikirjan tietojen pohjalta voidaan karkeasti laskea, että pienimpien päivärahojen korottaminen 48 euroon maksaisi 53 miljoonaa euroa.

 

Kuntoutusraha

Myös kuntoutusrahan pitää olla 48 euroa päivässä.

KELA:n tilastollisen vuosikirjan mukaan (kuvio 43) kuntoutusraha jäi huomattavan pieneksi noin 22 000 kuntoutujalla vuonna 2017. He saivat kuntoutusrahaa 3,1 miljoonalta päivältä. Kuntoutusrahan saajien alaryhmien keskimääräisten päivärahatietojen perusteella voidaan karkeasti laskea, että heidän kuntoutusrahansa korottaminen 48 euroon maksaisi 52 miljoonaa euroa.

 

Toimeentulotuki

KELA maksoi perustoimeentulotukea vuonna 2017 yhteensä 722 miljoonaa euroa 403 000 henkilölle.

Toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi ja lyhytaikaiseksi tueksi, joka auttaa pahimpien talousvaikeuksien yli silloin, kun muu sosiaaliturva ei riitä välttämättömiin menoihin. Aloitteemme vaikutus on, että se suurimmalta osin poistaa koko toimeentulotuen tarpeen. Jos 1 200 euron perusturva toteutetaan, toimeentulotuki olisi tarpeen vain harvoissa ja lyhytkestoisissa poikkeustapauksissa.

 

Etuuskohtaiset menot yhteensä

Yhteensä työttömyysturvan, eläkkeiden, opintorahan, sairauspäivärahan, vanhempainpäivärahan ja kuntoutusrahan korottaminen 1200 euroon kuukaudessa maksaisi 5 166 miljoonaa euroa vuoden 2017 tasossa. Perusturva koskettaisi tuolloin noin 1,1 miljoonaa henkilöä.

 

Verotietojen mukaiset kustannukset

Uudistuksen hintalappua voidaan arvioida karkeasti myös verohallinnon julkaisemien verotilastojen perusteella. Uusimmat tilastot ovat vuodelta 2017.

Tilastosta löytyy 4 485 000 tulonsaajaa, kun siitä on poistettu kuolinpesät, alaikäiset ja rajoitetusti verovelvolliset. Viimeksi mainitut ovat pääasiassa Suomesta pysyvästi ulkomaille muuttaneita, mutta joukossa on myös Suomessa alle puoli vuotta työskennelleitä ulkomaalaisia. Tulonsaajia on hieman enemmän kuin väestötilaston mukaan täysi-ikäisiä oli vuoden 2017 lopussa (4 447 000), joten voidaan lähteä siitä, että verottajan tilasto kattaa kaikki täysi-ikäiset suomalaiset ja ilmeisesti myös joukon ulkomailla asuvia, jotka ovat saaneet Suomesta veronalaista tuloa.

Näistä lähes 4,5 miljoonasta henkilöstä 1 232 000 henkilön veronalaiset tulot olivat alle 15 000 euroa vuodessa eli alle 1 250 euroa kuukaudessa. Keskimäärin heidän veronalaiset tulonsa olivat 9 013 euroa.

Jotta tuo tulo nousisi 14 400 euroon eli 1 200 euroon kuukaudessa, pitäisi tuloa saada lisää keskimäärin 5 387 euroa eli yhteensä 6 637 miljoonaa euroa vuodessa. Tilaston raja 1 250 euroa ei ole täsmälleen sama kuin 1 200 euroa, joten laskelma liioittelee hieman.

Summa on noin 1,5 miljardia euroa enemmän kuin etuuskohtaisesti laskettuna. Ero on merkittävä ja johtuu osittain siitä, että verotilastossa on yli 100 000 tulonsaajaa enemmän kuin etuuskohtaisissa laskelmissa. Ilmeisesti osa heistä on ulkomailla asuvia, jotka eivät kuuluisi perusturvan piiriin. Osa heistä taas saa huomattavia osinkotuloja, joista vain pieni osa luetaan veronalaiseksi tuloksi. On myös niitä, jotka elävät hyvätuloisen perheenjäsenen tuloilla. Jotkut myös piilottavat tulojaan verottajalta. Näille ryhmille 1 200 euron perusturva ei kuulu.

Onkin ilmeistä, että verotietojen mukainen laskelma liioittelee huomattavasti perusturvan kustannuksia. Sen takia tässä arviossa käytetään etuuskohtaisiin laskelmiin perustuvia menoja.

 

Verottomuuden vaikutus

Koska 1 200 euron perusturvan on tarkoitus olla verotonta, pitää kustannuksiin lisätä verotilaston mukaiset alle 15 000 euron vuosituloista maksetut verot (valtion tulovero, kunnallisvero ja Yle-vero). Ne olivat 658 miljoonaa euroa. Sen sijaan sairausvakuutusmaksu on tarkoitus edelleen säilyttää, samoin palkansaajan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Nämä maksut ovat palkansaajalla yhteensä noin 10 prosenttia palkasta. Etuuksien saajat kuten eläkeläiset maksavat sairausvakuutusmaksua 1,61 prosenttia vuonna 2019.

Lisäksi on selvää, ettei verotus voi heti nousta nykyiselle tasolle, jos tulot ylittävät 1 200 euroa. Verotusta pitäisi keventää nykyisestä ainakin 2 000 euron kuukausituloihin asti.

Tuloluokassa 15 000 – 24 999 euroa maksettiin edellä mainittuja veroja 2 402 miljoonaa euroa. Jos näitä veroja kevennettäisiin arviolta puolella, se lisäisi laskua 1 201 miljoonaa euroa.
      
Yhteensä verojen kevennykset maksaisivat 1 859 miljoonaa euroa vuoden 2017 tasossa.       
 

Nettomenot yhteensä

Jos perusturva nostetaan 1 200 euroon, ei olisi enää kovin paljon tarvetta maksaa perustoimeentulotukea tai asumistukea. Kela maksoi perustoimeentulotukea 722 miljoonaa euroa vuonna 2017 ja asumistukea 1 842 miljoonaa euroa. Lisäksi kunnat maksoivat ehkäisevää ja täydentävää toimeentulotukea, joiden voi olettaa säilyvän.

On vaikea arvioida, paljonko perustoimeentulosta ja asumistuesta säästyisi. Oletetaan, että perustoimeentulotukea tarvittaisiin 100 miljoonaa euroa ja asumistukea 200 miljoonaa euroa. Tällöin niistä säästyisi 622 miljoonaa euroa ja 1 642 miljoonaa euroa eli yhteensä 2 264 miljoonaa euroa.
      
Kun etuuskorotuksen mukaisiin laskelmiin lisätään veron kevennykset ja vähennetään toimeentulotuen ja asumistuen vähennykset, ovat menot yhteensä 4 761 miljoonaa euroa.

Uudistuksella olisi huomattavia kerrannaisvaikutuksia. Pienituloisimpien saama lisätulo menee pääosin suoraan kotimaiseen kulutukseen, jolloin arvonlisäveron ja muiden kulutusverojen tuotto kasvaisi. Kysynnän kasvu parantaisi myös työllisyyttä jne. Näitä vaikutuksia on vaikea arvioida. Jos arvioidaan varovasti, että kulutusverojen tuottojen kasvu ja positiiviset työllisyysvaikutukset olisivat yksi viidesosa tulonlisäyksestä, jäisi nettomenoksi 3,8 miljardia euroa.

 

Mistä rahoitus?

Joka tapauksessa uudistus maksaa paljon. Mistä suunnasta pitäisi etsiä rahoitus?

Esitetty uudistus voidaan rahoittaa perumalla aiempia verohelpotuksia ja lisäämällä suurten tulojen ja omaisuuksien verotusta sekä perumalla työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen alennukset ja luopumalla suunnitelluista hävittäjähankinnoista.

 

Pääomaveroja kiristettävä

Suomessa omaisuuteen ja siitä saatuihin tuottoihin kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista on selvästi pienempi kuin EU-maissa keskimäärin. Vuonna 2016 pääomiin kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa 16,0 prosenttia, mutta EU-maissa keskimäärin 21,7 prosenttia. Ero on yli 5 miljardia euroa vuodessa. Suomen osalta vertailu EU-maiden keskiarvoon on hyvinkin mielekästä.

Tämä ero voitaisiin kuroa umpeen korottamalla yhteisöveroa, palauttamalla varallisuusvero, kiristämällä isojen perintöjen verotusta, alkamalla verottaa pääomatuloja samalla tavalla kuin ansiotuloja ja ottamalla uudelleen käyttöön pörssikauppojen varainsiirtovero.

Kataisen hallituksen aloittaessa vuonna 2011 yrityksiltä perittävä yhteisövero oli 26 prosenttia. Hallitus alensi sitä kahteen otteeseen ja vero on nyt 20 prosenttia. Jos vero korotettaisiin EU-maiden keskiarvon tasolle (24 prosenttia), se tuottaisi noin miljardi euroa vuodessa.

Varallisuusvero lakkautettiin 2006. Veron tuotto oli suurimmillaan 175 miljoonaa euroa. Vero pitäisi säätää ainakin kaksi kertaa vanhaa tasoa korkeammaksi, jotta se tuottaisi enemmän.

Myös perintö- ja lahjaveroa tulee korottaa isojen perintöjen, lahjojen ja yritysperintöjen osalta. Vero tuotti 909 miljoonaa euroa vuonna 2017. Perintöveron korottaminen puolella tasaisi niitä eroja, joita ihmisillä on syntyperänsä takia. Se on välttämätöntä, jos tosissaan halutaan tasoittaa ihmisten lähtökohtia elämässä.

Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty vetoaa kirjassaan Pääoma 2000-luvulla erityisesti varallisuuteen kohdistuvien verojen korottamiseksi. Hän pitää progressiivista perintöveroa keskeisenä eriarvoisuutta vähentävänä tekijänä.

Pääomatulojen vero on Suomessa yleensä kevyempi kuin vastaavista ansiotuloista maksettu vero. Erityisesti muiden kuin pörssiyhtiöiden jakamista osingoista maksetaan nykyään yleisesti veroa vain 7,5 prosenttia. Tämä luo merkittävää eriarvoisuutta kansalaisten kesken sen mukaan, ovatko tulot ansiotuloja vai pääomatuloja.

Pääomatuloja pitäisi verottaa samoilla perusteilla kuin ansiotuloja, jolloin niistä maksettaisiin myös kunnallisvero. Eduskunnan tietopalvelu on laskenut tällaisen uudistuksen vaikutukset vuonna 2014. Sen mukaan mekaanisesti laskien julkisen sektorin verotulot kasvaisivat nykyisestä 1 795 – 1 870 miljoonaa euroa vuodessa. Käytännössä yrittäjäomistajat ottaisivat tällaisen uudistuksen jälkeen tulonsa palkkana eikä osinkona, jolloin yrityksen verotettava voitto ja yhteisöveron tuotto pienenisivät. Tämän takia uudistuksen vaikutus jäisi muutaman sata miljoonaa euroa pienemmäksi.

Osinkoja maksetaan monille tahoille myös täysin verovapaasti. Muun muassa eläkerahastot, sijoitusrahastot, yleishyödylliset yhteisöt ja säätiöt on vapautettu osinkoveroista. SDP on esittänyt niille 5 prosentin lähdeveroa, mikä tuottaisi arviolta 400 miljoonaa euroa. Verokanta vaikuttaa kovin alhaiselta ja Saksassa vastaava vero onkin 15 prosenttia. Korkeampi vero tuottaisi enemmän.

Suunnilleen puolet osingoista maksetaan ulkomaille. Niistä maksetaan veroa vaihtelevasti. Keskimäärin ulkomaiset yhteisöt maksoivat Suomesta saamistaan osingoista veroa 2,3 prosenttia vuonna 2016.

Jos kyseessä on suora sijoitus eli omistusosuus on vähintään 10 prosenttia, ei veroa makseta lainkaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun tytäryhtiö maksaa osinkoja emoyhtiölleen. Veroa menee vasta, kun emoyhtiö maksaa osinkoa omistajilleen. Sama sääntö koskee myös kotimaisia konsernien sisäisiä osinkoja. Tämän muuttaminen edellyttäisi vähintään EU-tason päätöksiä.

Jos kyse ei ole suorasta sijoituksesta, maksetaan lähdevero, mikä vaihtelee maiden kahdenkeskisten verosopimusten mukaan. Vero voi olla nolla prosenttia, mutta usein lähdevero Suomeen on 15 prosenttia eli huomattavan alhainen. Sen suuruinen vero peritään myös hallintarekisteröityjen omistajien saamista osingoista. Kansainväliset verosopimukset tulisi pyrkiä neuvottelemaan uusiksi niin, että ulkomaiset omistajat ja ulkomaisiin hallintarekistereihin piiloutuneet suomalaiset maksaisivat 35 prosentin lähdeveroa. Jos tämä ei ole mahdollista, maksaa ulkomainen sijoittaja käytännössä veroa usein vain omistamansa yhtiön yhteisöveron muodossa. Senkin takia on tärkeää pitää yhteisöveron taso riittävän suurena.

Pörssissä käytävän arvopaperikaupan varainsiirtoverosta (tuolloin leimavero) luovuttiin vuonna 1992. Pörssin ulkopuolella käytävästä osakekaupasta sen sijaan peritään 1,6 prosentin varainsiirtovero. Myös pörssikaupasta voisi jälleen periä veroa, vaikka pienempänäkin. Veron tuottoa on vaikea arvioida, koska se samalla vähentäisi nopeisiin voittoihin tähtäävää pörssikeinottelua, mikä voi olla myös hyvä asia.

Sipilän hallitus kaavailee osakesäästötiliä, mikä laajentaisi vakuutuskuorten veroedun myös suorille osakesijoituksille. Osingoista maksettaisiin veroa vasta, kun tililtä nostetaan varoja. Valtiovarainministeriö on itsekin arvioinut, että tämä johtaisi 160 miljoonan euron veromenetyksiin vuodessa. Osakesäästötilistä tulee luopua, samoin vakuutuskuorien veroedusta.

 

Muut verot

Suurten tulojen verotusta voidaan kiristää myös siinä tapauksessa, että tulot ovat palkkaa tai eläkettä. Tämä voi tapahtua korottamalla valtion tuloverotuksen marginaaliveroja. Ylimpään veroluokkaan kuuluvat vuonna 2019 ne, joiden verotettava tulo ylittää 76 100 euroa vuodessa. Tämän yli menevästä tulosta peritään valtion tuloveroa 31,25 prosenttia. Jos tätä korotettaisiin 10 prosenttiyksikköä, olisi lisätuotto noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Korkein kokonaisvero jäisi tällöinkin alle 70 prosentin.

Ympäristö- ja energiaveroja tulee korottaa. Paljon energiaa kuluttavan teollisuuden energiaverojen alennukset tulee poistaa (600 miljoonaa euroa). Lentomatkailun verovapaudelle ei ole perusteita vaan sille tulee säätää vero. Myös ydinvoiman polttoainetta tulee verottaa. Työsuhdeautojen verottomia kilometrikorvauksia voidaan pienentää. Ilmaisten päästöoikeuksien jakaminen lähinnä teollisuudelle tulee lopettaa (100 miljoonaa euroa). Muitakin yritystukia tulee karsia. Tulee säätää kaivosvero.

Ympäristö- ja energiaverot tulee kohdentaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, joka samalla kohdistuu erityisesti tuhlailevaan kulutukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sähkö-, lämpö- ja vesilaskujen porrastamista niin, että minikulutusta verotetaan kevyemmin kuin suurta kulutusta. Muille kuin välttämättömille peruselintarvikkeille voidaan säätää hiilidioksidivero. On myös otettava huomioon haja-asutusalueilla tai työnsä takia autoa välttämättä tarvitsevien tilanne polttoaineverotuksessa.

Harmaaseen talouteen tulee puuttua paljon nykyistä tehokkaammin sen sijaan, että hallitus on lisännyt veronkierron mahdollisuuksia esimerkiksi taksiliikenteessä. Verohallinto on arvioinut, että pelkästään arvonlisäveroa kierretään noin miljardi euroa vuodessa. On vaikea sanoa, paljonko siitä saataisiin kokoon nykyistä tehokkaammalla valvonnalla.

 

Työnantajamaksujen alennukset peruutettava

Työnantajien sivukuluja on alennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Työnantajien kansaneläkemaksu poistettiin asteittain vuosina 2009 ja 2010. Jos maksu palautettaisiin entisen kokoisena, yksityiset työnantajat maksaisivat sitä nyt noin 900 miljoonaa euroa vuodessa.

Kilpailukykysopimuksella alennettiin työnantajien eläke- ja muita sosiaalivakuutusmaksuja vuodesta 2016 vuoteen 2020 yhteensä 2,63 prosenttiyksikköä. Peruuttamalla nämä alennukset saataisiin yrityksiltä julkiselle sektorille noin 1,6 miljardia euroa.

Pienten työnantajien osalta on kuitenkin syytä jättää maksuhelpotukset voimaan. Maksut voidaan myös porrastaa palkkasumman mukaan kuten työttömyysvakuutusmaksun osalta jo tehdään.

Yhteensä työnantajamaksujen alennusten peruminen tuottaisi noin 2 miljardia euroa vuodessa, jos se ei koskisi alle 10 työntekijän yrityksiä. Siinä olisi kyse maksujen palauttamisesta suunnilleen kymmenen vuoden takaiselle tasolle.

 

Työeläkerahastot yksi rahalähde?

Työeläkerahastoissa on noin 200 miljardia euroa. Jos pienimmät työeläkkeet korotettaisiin 1 200 euroon kuukaudessa, pienentäisi se näitä rahastoja. Jos taas kansaneläke korotettaisiin 1 200 euroon, työeläkerahastojen varoja käytettäisiin nykyistä vähemmän.

Edellä mainituista ehdotuksista eläkerahastojen sijoitustuottojen verollepano pienentäisi niitä. Toisaalta työnantajien eläkemaksun nostaminen kasvattaisi rahastoja. Myönteisesti vaikuttaisi myös työllisyysasteen nousu.

Eläkerahastojen käyttöönotto edellyttäisi muutoksia eläkkeiden maksuperusteisiin siten, että työeläkkeitä tasoitettaisiin korottamalla pienimpiä eläkkeitä ja alentamalla suurimpia eläkkeitä ja säätämällä eläkekatto. Tähän asti eläkettä on maksettu suoraan siinä suhteessa, paljonko työuran ansiot ovat olleet.

 

1 200 euron perusturva on mahdollinen

Edellä mainitut rahoituslähteet kertovat, että 1 200 euron kuukausittainen perusturva on mahdollista rahoittaa. Kaikkia mainittuja rahoituslähteitä ei edes tarvitse ottaa käyttöön.

Lisäksi Suomi voi hyvin luopua tulevista hävittäjähankinnoista, joiden hinnaksi on virallisesti arvioitu 7 – 10 miljardia euroa. Elinkaarikustannukset ovat Norjan vastaavien hankintojen perusteella ainakin kolminkertaiset varsinaiseen ostohintaan verrattuna.

 

1200 perusturvan kustannukset ja rahoitus

Perusturvauudistuksen menot

Miljoonaa euroa vuodessa

 

Työttömyysturva

1 441

- peruspäiväraha
211
- työmarkkinatuki
1 196
- ansiosidonnainen
34

Eläkkeet

1 784

Opintotuki

1 764

Sairauspäiväraha

72

Vanhempainpäiväraha

53

Kuntoutusraha

52

  

Etuudet yhteensä

5 166

Vertaa: verotietojen perusteella

6 637

  

Verojen keventyminen

1 859

Perustoimeentulotuki

-622

Asumistuki

-1 642

Etuuksien perusteella yhteensä

4 761

Kerrannaisvaikutukset (20 %)

 -952

Menot yhteensä

3 809

  

Rahoitus

 

Yhteisövero 24 prosenttiin

1 000

Varallisuusvero

350

Perintö- ja lahjavero

450

Pääomatulojen vero ansiotuloverona

1 300

Yhteisöille 15 % osinkovero

1 200

Isojen ansiotulojen lisävero

500

Energiaverojen alennusten poisto

600

Lentovero

200

Ilmaisten päästöoikeuksien poisto

100

Työnantajamaksujen palauttaminen

2 000

Tulot yhteensä

7 700

Muita mahdollisia tulolähteitä
 
Pörssikaupan varainsiirtovero
 
Hiilidioksidivero
 
Harmaan talouden verottaminen
 
Hävittäjähankinnasta luopuminen
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Vaaliohjelmat