Etusivu >> Artikkelit >> Tarpeetonta peliä luokkasodalla

Keywords:

Tarpeetonta peliä luokkasodalla

14.02.2018 - 17:45
(updated: 15.02.2018 - 11:52)

juttu päivitetty 15.2. Kalle Matsisen vastineella jutun lopussa, tässä artikkelissa Matsisen luomaan peliin kohdituneen kritiikin vuoksi

Yle Kioski teki hiljattain huumorisketsin, joka perustuu vuoden 1918 luokkasotaan. Videossa pohditaan huvittavasti, voiko kaiken kaupallistaa, jopa Suomen verisen sisällissodan?  Huumorivideo on varsin rankkaa katsottavaa, mutta lienee sillä hyviäkin puolia.

- On aina riskialtista tehdä huumoria traagisista tapahtumista kuten luokkasodasta. Siltikin video on jollain tapaa hyväksyttävissä, sillä siinä tehdään huumoria samalla kun tuodaan esiin sodan kauheuksia ja erityisesti valkoisten julmia terroritekoja. Toisaalta sketsi kritisoi myös nykypäivän kapitalismia, jossa kaikki kelpaa myytäväksi, toteaa SKP:n Turun piirijärjestön puheenjohtaja Tiago Silva

 

- Näin Yle Kioskin videon televisiossa noin kuukausi sitten. Jos silloin joku olisi kertonut minulle, että luokkasota yritetään kaupallistaa, olisin sanonut, ettei se ole mahdollista. Tässä eräänä päivänä facebook -seinälleni tuli ilmoitus, jossa mainostetaan 1918-peliä. Mainoksessa luki: ”Suomen sisällissota nyt pelinä. Tule mukaan osaksi kampanjaa!” Ensi ajatukseni oli, että näemmä myöhäiskapitalismissa kaiken voi kaupallistaa. Mielestäni peli on todella mauton ja törkeä. Luokkasodan vakavat ja traumaattiset tapahtumat eivät sovi mitenkään pelin aiheeksi. Vaikka tänään ehkä joillekin voi olla mahdollista ottaa sotaan etäisyyttä ja kokea se historiallisena kuriositeettina, minusta tuntuu, että 1918-peli loukkaa vanhempaa ikäpolvea yli puoluerajojen. Etenkin heitä, joilla on rintamalla ja keskitysleireissä kaatuneita sukulaisia, kritisoi Silva

1918 pelin Kehittäjän mukaan peli on pedagoginen väline, ja se tarjoaa helpon tavan, jolla voi käsittää viihteellisesti ehkä vakavinta vaihetta Suomen historiassa.

- Tarkoitus on varmasti hyvä ja on todettu, että pelit voivat olla mainio tapa oppia asioita menneisyydestä. Mutta jokainen tapaus on erilainen, ja niiden ainutlaatuisuutta on mietittävä, ennen kuin ruvetaan tekemään mitään projektia. Olisiko hyväksyttävää tehdä lautapeli Holokaustista? Sodan traumoja on käsiteltävä, mutta ei tällä tavalla. Talvisotaa ja jatkosotaakin voidaan käsitellä ilman militarismin jumalointia ja sodankäynnin ihannointia. Valitettavasti sekä valtiolliset että kaupalliset mediakanavat eivät tehneet niin Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Luokkasotaakin voidaan käsitellä halventamatta sodan kauheuksia ja seurauksia. Lopuksi on häpeällistä esittää molemmat sodan osapuolet, siis yhtäältä työväki ja köyhät torpparit, ja toisaalta porvaristo ja maanomistajat; toisin sanoen punaiset ja valkoiset, samalla tasolla tai neutraalisti. Aivan kuin he eivät olisikaan lahtareita ja lahdattuja, sortajia ja sorrettuja, joiden ”rooleihin” pelaaja voi tulla mukaan, listaa SKP:n Silva

* * *

 

Julkaisemme 1918 lautapelin suunnittelijan Kalle Matsisen SKP:lle lähettämän vastineen liittyen yllä olevaan uutiseen.

*Vastine ja oikaisupyyntö Suomen kommunistisen puolueen artikkeliin 1918-lautapelistä (https://www.skp.fi/artikkelit/tarpeetonta-peli-luokkasodalla). 

 

Lautapelit ovat tapa käsitellä historiaa 

Suomen kommunistinen puolue kirjoitti eilen artikkelissaan Tarpeetonta peliä luokkasodalla (14.12.2018 www.skp.fi) Suomen sisällissotaa käsittelevästä lautapelistä 1918. Artikkelia varten haastateltu SKP:n Turun piirijärjestön puheenjohtaja Tiago Silva kertoo pitävänsä peliä mauttomana ja törkeänä. Hänen mielestään sisällissodan vakavat ja traumaattiset tapahtumat eivät sovi pelin aiheeksi ja sodan osapuolten esittäminen neutraalisti on häpeällistä. Artikkelin mukaan Silvasta tuntuu, että se loukkaa vanhempaa ikäpolvea ja erityisesti niitä joiden sukulaisia on kaatunut ”rintamalla ja keskitysleireissä”. Lisäksi artikkelissa oli liitetty pelin kehittäjään ongelmallinen väite. 

Silvan mukaan peli on todella mauton ja törkeä, eikä vakava ja traumaattinen sota sovi pelin aiheeksi. Olen tästä vahvasti eri mieltä. Sisällissota on merkittävä osa Suomen historiaa ja sitä tulee voida käsitellä sellaisena. Tapoja käsitellä historiaa on monia: tieteellisen historiankirjoituksen ja populaarikulttuurin keinot käsitellä mennyttä eroavat toisistaan ja niillä tavoitetaan erilaisia ihmisiä. Sisällissodan muistovuonna on suotavaa käsitellä aihetta ja tarjota mahdollisimman monille tapoja ottaa osaa keskusteluun. 1918-lautapelillä olen pyrkinyt tavoittamaan heitä, joita historia ei yleensä kiinnosta tai joita näyttelyt ja kirjat eivät tavoita ja tarjoamaan heille helposti lähestyttävän tavan tutustua aiheeseen. 

Silvasta tuntuu, että peli loukkaa vanhempia ikäpolvia yli puoluerajojen. Oma kokemukseni on toinen. Tähän mennessä pelistä saamamme palaute on ollut pelkästään positiivista, kiinnostunutta ja kannustavaa. Palautetta olemme saaneet niin nuorilta kuin vanhemmiltakin. Osalle peli näyttäytyy kiinnostavana hankkeena jollaista ei Suomen historiasta ole aikaisemmin tehty, toisia peli ja sen teema koskettavat henkilökohtaisemmin. Eniten kiitosta olemme saaneet sodassa kaatuneiden tai vankileireillä teloitettujen sukulaisilta, joille sisällissodan käsittely ja esillä pitäminen on tärkeää. Myös omia sukulaisiani taisteli ja kaatui sodassa. 

Viimeiseksi Silva sanoo sisällissodan osapuolten esittämisen neutraalisti olevan häpeällistä. Historia ei kuitenkaan koskaan ole neutraalia. Omat kokemuksemme ja käsityksemme muokkaavat aina tulkintaamme menneestä ja tarkastelemme tapahtumia aina jostain näkökulmasta. 1918-pelissä näkökulma sisällissotaan on sota- ja tapahtumahistoriallinen. Jonkin muun kuin valkoisen tai punaisen puolen näkökulman valitseminen kertoo puolestaan siitä, että olemme osaltamme kuromassa umpeen Suomea koskettaneen, vakavan ja traumaattisen sisällissodan aiheuttamia haavoja. 

Lopuksi pyytäisin kirjoittajaa oikaisemaan seuraavan jutussa esitetyn väitteen: ”1918 pelin Kehittäjän mukaan peli on pedagoginen väline, ja se tarjoaa helpon tavan, jolla voi käsittää viihteellisesti ehkä vakavinta vaihetta Suomen historiassa.” Virkkeestä saa sen kuvan, että pelin kehittäjä väittää 1918:n olevan pedagoginen väline. Tämä ei pidä paikkaansa. Pelejä voidaan toki suunnitella pedagogiseen tarkoitukseen ja niitä voidaan käyttää opetuksen välineenä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut 1918-lautapelin suunnittelun lähtökohtana. Kuten aiemmin mainittu, pelin tarkoitus on tarjota helposti lähestyttävä tapa tutustua Suomen sisällissotaan. 

Asia olisi ollut helposti tarkistettavissa ottamalla yhteyttä pelin tekijöihin. Kritisoin myös tapaa, jolla SKP asettaa pelin ja sen suunnittelijan kielteiseen valoon, tarjoamatta tekijöille mahdollisuutta esittää omaa näkemystään samassa yhteydessä. 

 

Kalle Matsinen 

1918-lautapelin suunnittelija 

Historian opiskelija, Tampereen yliopisto 

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Ajankohtaista