Nimenomaan asiathan ovat viime vuosikymmeninä politiikasta kadonneet. Tilalla on imagonrakennuskampanjaa, unelmahöttöä ja identiteettipolitiikkaa. Sillä pärjää ehkä oikeisto, mutta ei työväenliike.

Ei siinä kauaa mennyt. Kun viime vuoden lopussa eduskunta päätti ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitetusta lukukausimaksusta, useat tahot ilmaisivat epäilyksensä siitä, että tämä olisi vain portti laajempaan keskusteluun lukukausimaksuista korkeakouluopiskelijoille.

Tämä hallitus on erittäin epäsuosittu, se menettää jatkuvasti suosiotaan, ja sen asema heikkenee. Sen ministerit säheltävät itsekin miten sattuu, ja yllättäviä tilaisuuksia etenemiseen voi ilmetä. Nyt ei kannata luovuttaa.

”Seppo Ruotsalainen tarkastelee laajassa analyysissään eläkepolitiikan tilaa tämän päivän Suomessa. Tarkastelun keskiössä on työeläkkeitä kurittava ns. taitettu indeksi, jonka korvaamista palkkoihin sidottavalla indeksillä vaaditaan puolueisiin sitoutumattoman Suomen Senioriliike r.y:n käynnistämässä Kansalaisaloitteessa. ”

Sivistyksen ja koulutuksen nimiin vannova Kokoomus on pitkään ollut Suomen suurimpia puolueita ja johtavassa asemassa, mutta koko ympäröivä kulttuuri tuntuu matalaotsaiselta. Minne ovat kadonneet sivistysporvarit?

JP Väisäsen esitti Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouksessa (8.12.) että Helsingissä Herttoniemi-talon toiminnot ja alueen lähipalvelut säilytetään purkamisen ja palvelujen siirtämisen sijaan. Väisäsen mielestä Kettutien kirjaston siirtopäätöksestä, jonka lautakunta äänestyksellään hyväksyi, ei saa tulla uutta kirjaston Helsinki-mallia, jolla lopetetaan lähipalvelut ja siirretään kirjastot pois kotinurkilta liikenteen ja kaupan solmukohtiin.

Rauhasta puhutaan nykyään vähän, samoin kuin sotien syistäkin. Terrorismin taustasyynä nähdään uskonto tai ehkä ideologia, mutta ei koskaan taistelua luonnovaroista, tai suurvaltojen etukamppailuja. Rasististen uhkakuvien synnyttämistä ei osata kytkeä tähän, vaikka muslimeja ja islamia on vuosikaudet määrätietoisesti muokattu sopiviksi vihollisiksi meille.

Maata parhaillaan johtava keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus on suunnannut jopa edeltäjiäänkin suorasukaisemman hyökkäyksen kansalaisten sosiaalisia ja taloudellisia etuja vastaan. Taloudellisen ja sosiaalisen kriisin oloissa johtajilta vaadittaisiin valtiomiesmäisyyttä, mikä tarkoittaisi tavalla tai toisella koko kansan etujen huomioonottamista, mutta hallitusherrat sortuvat pikemminkin sulle-mulle -politiikkaan.

Kun seuraavan kerran joku arvostelee mieltään osoittavia, muista tämä: tyytymättömyys johtaa muutokseen, tyytyväisyys asioiden jatkumiseen ennallaan. Kumpaa me nyt tarvitsemme?

Seppo Ruotsalainen tarkastelee ja analysoi Sipilän hallituksen toimia niin sanotun pakkolakipaketin eteenpäin runnomisessa. Kyseinen "paketti" merkitsisi toteutuessaan merkittäviä heikennyksiä palkansaajien palkka-loma- ja sairausajan etuihin.

Älä usko, kun valtamedia vähättelee mielenosoittajia ja lakkoilijoita. Heidän ja kaltaistensa kamppailuilla on yhteinen hyvinvointi rakennettu. Ilmaiseksi ei täällä saa muuta kuin kutsun talkoisiin.

Seppo Ruotsalaisen mielestä SSS-hallituksen kilpailukykyloikka on yliastuttu ja hallitukselle pitää siksi näyttää punaista lippua.

Leipäjono ei ole kansantalouden tilan mittari, mutta itsekkyyden se paljastaa armotta. Kyse ei ole köyhien kelvottomuudesta vaan yhteiskunnan epätasa-arvoisuudesta. Tiina Sandberg osallistuu ruokajakojen järjestämiseen Vahti ry:ssä Vantaalla.

Leikkauksia on vastustettu vuosien ajan. Toivottavasti uudet mukaan tulleet ihmiset jaksavat olla sinnikkäitä, ja toistaa vaatimuksensa kerta toisensa jälkeen.

SKP:n JP Väisänen kirjoittaa kansainvälisen kulttuurikeskus Caisan kehittämisen, taiteilijoiden rasimin ja fasismin vastaisen toiminnan lisärahoituksen puolesta.

Seppo Ruotsalainen toteaa kirjoituksessaan, että Helsingissä 5 - 9. heinäkuuta pidetyn Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen eräs keskeinen aihe oli Itä-Ukrainan tilanne. Venäjän valtuuskunnan poissulkeminen kokouksesta kuuden edustajan matkustuskieltoon vedoten merkitsi kokouksen jäämistä tältä osin "torsoksi". Ulkopoliittisesti kieltopäätös oli Suomen kannalta virhearvio.

Heli Pohjanhovi kirjoittaa blogissaan, että uuden hallitusohjelman liiteosassa listataan joukko lakeja, joita kunnat eivät olisi jatkossa velvollisia noudattamaan, vaan ne voisivat järjestää niiden mukaiset palvelut harkintansa mukaan. Näiden joukossa on kirjastolaki, jonka turvin maassamme on jo vuodesta 1928 voitu järjestää kunnalliset kirjastopalvelut. Sen nojalla on kehitetty huipputason palvelujärjestelmä oppimisen, kulttuurin ja elämänhallinnan tueksi, hyvinvoinnin lisääjäksi ja kulttuuriperinnön säilyttäjäksi. Kirjastolakia ei saa romuttaa, vaan sen asema on jatkossakin säilytettävä sivistyksellisten perusoikeuksien ja tasa-arvon turvaajana.

Miguel López kirjoittaa, että suomalaiset on jätetty yksin kärsimään omaa kohtaloansa ja poliitikot keskustelevat yksinäisten ja kärsivien kanssa vain silloin kun on vaalit.

Seppo Ruotsalainen tarkastelee vuonna 2017 voimaan tulevaan eläkeuudistukseen liittyvää niin sanottua ”työuraeläkettä”. Ruotsalainen luonnehtii eläkkeen saamiseen liitettyä vaatimusta 63 vuoden iästä ja 38 vuoden työurasta raskaissa työolosuhteissa monissa tapauksissa saavuttamattomiksi tavoitteiksi.

Simo Suominen rauhoittelee vaalituloksen herättämää keskustelua, ja esittää mielipiteensä siitä, mitä vasemmiston pitäisi seuraavaksi tehdä.