Riitta Tynjä tarkastelee kirjoituksessaan perustulon ja perusturvan eroja. Hän haastaa perustulon kannattajat yhteiseen kamppailuun riittävän perusturvan saamiseksi kaikille tarvitseville

Ossi Kähmi kirjoittaa suoraan työpaikalta ja kertoo mitä porvareille pitää työn tekemisestä ja työajasta sanoa.

Marianne Maksniemi kirjoittaa julkisten palveluiden järjestämisestä yhdessä toisen ja kolmannen sektorin kanssa. Jos julkisia palveluja järjestetään monituottajamallilla, tulee palveluiden järjestämiseen päästä vaikuttamaan niin asiakas kuin asiakastyötä päänsääntöisesti tekevät työntekijät.

Toni Kallioinen kirjoittaa 1200 € perusturvan tarpeesta ja vaikutuksista koko yhteiskuntaan.

Tuukka Koirikivi kirjoittaa perusturvasta.

Susanna Rissanen kirjoittaa, että naisten miehiä pienempien tulojen sijaan pitäisi puhua laajemmin alipalkatusta alasta, joka sattuu olemaan naisvaltainen.

Heikki Ketoharju väittää, että jos vähän kärjistää, voisi sanoa että tänä päivänä Suomessa kaikki on köyhien syytä. Köyhyys ei kuitenkaan ole köyhien oma vika, eikä siitä tulisi rangaista. Siksi tarvitaan 1200 euron perusturva.

Simo Suominen kirjoittaa sen mitä moni miettii - 1200 perusturva on mahdollista

Riikka Kaikkonen kirjoittaa, että perusturva-malli vapauttaa resursseja yhteiskunnallisella tasolla, kun ei tarvita neuvojia ja virkailijoita käsittelemään monimutkaisia hakemuksia kaikkiin erilaisiin tilanteisiin.

Arjo Suoperä kirjoittaa, että amerikkalaiskenraali yritti heti kohta muuttaa Suomen uutta isäntämaasopimusta lähettämällä kutsun Ämärin sotaharjoituksiin Viroon suullisesti suomalaiselle virkaveljelleen ohi Suomen poliittisten päättäjien.

Valtiotieteen tohtori ja erikoistutkijaSeppo Ruotsalainen tarkastelee aluksi valtionvelan taustaa ja olemusta marxilaisen näkemyksen valossa ja etenee sitten analysoimaan Suomessa käytyä (ja paljolti Kreikan asemaan liittyvää) keskustelua. Lopuksi Ruotsalainen ottaa kantaa äskettäiseen EKP:n jättimäiseen setelielvytykseen. Ja jälleen on Marx mukana terävine kommentteineen.

Vaaleihin tiivistyvät monet toiveet ja haaveet, ja politiikka tuntuu toisinaan lähes metafysiikalta. Myös Kreikan vaaleissa on kyse paljosta muustakin kuin parlamentin valitsemisesta.

SKP:n puheenjohtaja JP Väisänen kirjoittaa, että valtioneuvoston myöntämät puoluetuet vääristävät vaalikilpailua ja että SKP rahoittaa poliittisen toimintansa pääsääntöisesti jäsenmaksuilla.

Tiina Sandberg kirjoittaa, että Kreikan Syrizan vaalivoitto alkaa olla niin varma, että 25.1. sunnuntain vaalien osalta ainoa jännitysmomentti on voiton suuruus.

Seppo Ruotsalainen tarkastelee otsikon mukaisesti Ukrainan, EU:n, Suomen ja Naton nykyisiä keskinäissuhteita. Ruotsalainen analysoi myös mm. vallitsevan talouskriisin syitä ja taustatekijöitä marxilaisen talousteorian valossa.

SKP:n puheenjohtaja JP Väisäsen mielestä presidentti Niinistön uudenvuoden puhe osoittaa, että nyt jos koskaan tarvitaan muutos nykymenoon. Väisäsen mielestä nyt tarvitaan kansalaiskeskustelua, rauhanpuheita ja politiikkaa joka pitää Suomen poissa sodista. Väisänen kirjoittaa, että Natoyhteistyö vie Suomen mahdollisuudet toimia Ukrainan kriisissä ja muissakin tulevissa konflikteissa rauhan ja diplomatian rakentajana.

Tapio Siirilä kirjoittaa, että ilmastonmuutoksen aiheuttama Pohjoisen jäämeren jääpeitteen pienentyminen on muuttanut napapiirin pohjoispuolella olevien meri- ja maa-alueiden merkitystä ja kiinnostavuutta.

SKP:n puheenjohtaja JP Väisänen tyrmää Kokoomuksen ajatuksen seuraavan hallituksen ohjelmasta, jossa voitaisiin päättää Suomen Nato-jäsenyydestä. Väisänen vaatii täydellistä irtaantumista kaikista sotilasliitto Naton kanssa tehdyistä sopimuksista ja siirtymistä itsenäiseen puolustuspolitiikkaan.

SKP:n puheenjohtaja JP Väisänen vaatii Stubbin hallitusta perumaan päätös siirtää kehitysmäärärahoja Suomen lähetystöjen toimintaan. Väisänen haastaa kirjoituksessaan politiikan suunnan muuttamiseen koska ilman sitä YK:n aloite kehitysavun 0,7% idea ei toteudu

Arjo Suonperä kirjoittaa, että Suomen kannalta uhat itsenäisyydelle ovat EU, USA:n vapaakauppapyrkimykset ja kotimaiset poliitikot, jotka ovat rähmällään näitten edessä